V niin kuin väärennös

Yleisin kysymys mihin vanhempien rahojen kohdalla yleensä törmää on, että mistä tiedän jonkin antiikin tai keskiaikaisen rahan olevan aito.

Rahakabinetissa on vertailu- ja opetuskäyttöön hankittu useita väärennöksiä ja replikoita. Mukana on sekä taitavia, että kömpelöitä väärennöksiä ja replikoita. Replikan ja väärennöksen ero on siinä, että väärennökset myydään aitoina ja replikat myydään replikoina. Usein replikoissa on myös merkintä C, COPY tms.

Selvästi WRL (Westair Reproductions Ltd.) merkinnällä molemmin puolin merkitty kultamaalilla maalattu arvoton replika.
Domitianus (Caesar)
AV Aureus (Rooma, 76 jaa.)
obv. CAESAR AVG F DOMITIANVS.
rev. COS IIII.
Ref.: RIC 918 [Vespasianus].

Miten tunnistaa väärennöksen?
Aitous asiaa on hyvä lähestyä yksinkertaisten peruskysymysten kautta.

Onko metalli oikea? Useat väärennökset valmistetaan halvoista metalleista. Täten esimerkiksi hopearahat saattavat olla valmistettu tinasta, messinkisiä jne.

Muistuttaako raha ”taiteelliselta” tasoltaan aitoa vai ei? Useimmat kopiot ovat aitoja huomattavasti kömpelömpiä, mutta keräilijöiden harmiksi myynnissä kiertää myös erittäin taidokkaita väärennöksiä.

Tarkista näkyykö rahassa moderneja valmistuksen merkkejä, kuten jälkiä koneellisesta lyönnistä tai valamisesta? Vanhoissa rahoissa ei tietenkään kuulu olla merkkejä moderneista valmistusmenetelmistä.

Aito Aleksanteri Suuren drakhma. Lyöty Kolofonissa Kolophon vuosien 310-305 eaa. välisenä aikana.

Aito Aleksanteri Suuren drakhma. Lyöty Kolofonissa vuosien 310-305 eaa. välisenä aikana.

Tinasta valmistettu kopio Aleksanteri Suuren tetradrakhmasta.

Tinasta lyömällä valmistettu kopio Aleksanteri Suuren tetradrakhmasta.

Messingistä valettu huonolaatuinen väärennös.

Muutama vinkki:
Osta ainoastaan myyjältä, joka selvästi tuntee kyseiset rahat. Esimerkiksi rahaliikkeen omistaminen ei tee kenestäkään asiantuntijaa, sillä kuka tahansa voi liikkeen perustaa. Useimmat suomalaiset myyjät tuntevat yleensä ainoastaan suomalaiset, venäläiset ja ruotsalaiset rahat.

On erittäin epätodennäköistä, että myyjä joka ei tiedä rahoista mitään omistaisi erittäin arvokkaan aidon antiikin rahan, joten jos joku on liian hyvää ollakseen totta, niin yleensä se on sitä.

Ja vielä lopuksi aitoustodistuksista.

Paperiset aitoustodistukset ovat täysin tarpeettomia ja hyödyttömiä, sillä ne ovat erittäin ongelmallisia, koska kuka tahansa voi sellaisen itse tehdä. Aitoustodistuksen väärentäminen on paljon helpompaa kuin itse rahan.

Lähes kaikki rahat – niin aidot kuin väärennökset – myydään ilman aitoustodistusta, joten Euroopassa ne ovat tarpeettomia. Skeptiset amerikkalaiset puolestaan haluavat aitouttaa kaiken, joten siellä ei ole epätavallista, että tavalliset rahatkin on sinetöity muovikoteloihin. Amerikassa aitouttaminen on todella suurta liiketoimintaa ja mukana on myös ammattitaidottomia aitouttajia, joten luota tällöin vain tunnetuihin tahoihin, kuten PCGS, NGC ja ANACS.

Mutta mikäli kohteesta haluaa paperisen aitoustodistuksen, niin siinä tulisi aina olla vain myytävän rahan tarkat tiedot (mm. paino, halkaisija, tarkka tunnistus) mieluummin vielä hyvän valokuvalla varustettuna eli aitoustodistus tulisi aina yksilöidä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s