Maalöydöt huutokaupoissa

Suomessa viimeisen viiden vuoden aikana hyvin suuren suosion saavuttanut metallinilmaisinharrastus on näkynyt jo pari vuotta selvästi maamme rahahuutokaupoissa ja keräilyliikkeissä. Käytännössä tämä näkyy myynnissä olevien maalöytöjen kasvaneena lukumääränä. Erityisen huolestuttavaa on, että harrastajista arviolta vain noin 5-10 % toimii Suomen lain edellyttämällä tavalla ja ilmoittaa tekemänsä muinaismuistolain alaiset rahalöydöt museoviranomaisille.

Keräilymarkkinoilla ei juuri näy huonokuntoisia kuparisia peltolöytöjä, sillä rahallista arvoa niillä ei ole, koska ne eivät kiinnosta keräilijöitä. Toisinaan kelan alle kuitenkin eksyy kolikko, joka kiinnostaa varmasti keräilijöitä, ja jolla on myös rahallista arvoa. Tuorein esimerkki on tältä päivältä, jolloin ilmiselvä maalöytö myytiin 1800 euron vasarahinnalla. Huutokauppatalo ei kerro kohteen provenienssia, joten ilmeisesti tälläistä ei ole, joka osaltaan osoittaa löydön olevan laittomasti myynnissä. Ostajan kannalta pahinta tietenkin on, että hän voi menettää ostoksensa valtiolle korvauksetta.

Hagelstamin 17.11.2015 kuukausihuutokaupassa (A142; kohdeno. 4002. ) huutokaupattu Turun markka vuodelta 1556, joka on ilmiselvästi maalöytö. Kohdetta ei ole ilmoitettu museoviranomaisille, eikä rahan provenienssia kerrota. Vasarahinta 1800 euroa. Kuva: Hagelstam

Hagelstamin 17.11.2015 kuukausihuutokaupassa (A142; kohdeno. 4002. ) huutokaupattu Turun markka vuodelta 1556, joka on ilmiselvästi maalöytö. Kohdetta ei ole ilmoitettu museoviranomaisille, eikä rahan provenienssia kerrota. Vasarahinta 1800 euroa. Kuva: Hagelstam

Maalöytöjen osalta ongelmaksi asia muodostuu etenkin silloin, kun kyseinen löytö on yli 100 vuotta vanha eli muinaismuistolain alainen. Tällöin kyseinen löytö tulee lain mukaan ilmoittaa museoviranomaisille. Mikäli näin ei tehdä, niin kyse on muinaisesineiden salakaupasta eli niiden laittomasta myynnistä. Tällöin ongelmia voi tulla:
1) Esineen löytöjälle, joka ei ole ilmoittanut löytöä museoviranomaisille, kuten laki edellyttää.
2) Rahaliikkeelle / huutokauppatalolle, joka on myynyt laittoman esineen ja
3) Ostajalle, joka ostaa laittoman esineen ja joka näin ollen voi myös menettää sen korvauksetta valtiolle.

Etenkin rahaliikkeiden, -huutokauppatalojen ja rahoja huutokaupoissa myyvien numismaattisten seurojen, kerhojen ja yhdistysten tulisikin olla hyvin varovainen maalöytöjen kanssa. Ostajana vaatisin, että kohteen välittäjä tai myyjätaho on tarkistanut sen, että kyse on esineestä, jonka saa laillisesti myydä eteenpäin. Esineen provenienssin tulee siis olla kunnossa eli tarvittaessa myyjä pystyy osoittamaan kiistatta sen, ettei kyse ole tuoreesta kotimaisesta maalöydöstä eli pystyy kertomaan minulle edellisen huutokaupan, jossa se on myyty tai että näen sähköpostiketjun, jossa museoviranomaiset ovat sanoneet ”pidä löytösi.” Tällöin kohteen voisi hyvällä omalla tunnolla ostaa pois.

Museoviranomaiset lunastavat yhä harvemmin rahalöytöjä, joten valtaosa maalöydöistä voitaisiin myydä laillisesti mikäli löytäjät vain ottaisivat itseään niskasta kiinni ja haluaisivat toimia oikein. Ja mikäli Museovirasto lunastaa löydön, niin tiedän lukuisia tapauksia, jossa se on maksanut keräilijöitä huomattavasti enemmän. Olen toki kuullut myös, että ”Nyt valtio on huijannut löytäjiä” -kommentteja, mutta nähdäkseni tällöin aina taustalla on ollut tietämättömyys, joka johtuu siitä että löytäjä on luullut saavansa esimerkiksi tuhat euroa ruttuisesta dirhemin katkelmasta, tietämättä kuitenkaan, että keräilymarkkinoilla vastaavanlaisen kokonaisen hyväkuntoisen saa laillisesti ostettua jo 30 eurolla. Museoviranomaiset eivät siis huijaa ketään ja viranomaisten tekemistä päätöksistä voi aina valittaa hallinto-oikeuteen, sillä me elämme demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet (ja velvollisuudet!).

Muinaisesineiden salakaupassa ei ole voittajia, joten on kaikkien etu että unohdetaan se uho, jota niin monet suotta tuntevat niitä viranomaisia kohtaan joiden ainoa tehtävä on suojella ja tutkia meidän kaikkien yhteistä esineellistä kulttuuriperintöä.

Lisätietoa:
Museoviraston sivu metallinilmaisinharrastajille

Mainokset

5 responses to “Maalöydöt huutokaupoissa

  1. Metallinetsinharrastajat ovat hieman ihmetelleet millä perusteella tällainen arvio (5 – 10%) on esitetty ja mihin se perustuu. Peräänkuuluttaisin myös huutokauppatalon vastuuta. Nimim. Yhteistyö on parempi, kuin tyrmäys.

    • Hei Jari. Vastaan kysymykseesi ensiviikolla. Olen saanut useita kysymyksiä, ja tulen vastaamaan valtaosaan niistä kootusti. Olen pyytänyt tasapuolisuuden nimissä vastinetta myös Hagelstam & co:lta, jonka olen luvannut julkaista blogissani, mutta ainakaan toistaiseksi en ole vielä sellaista heiltä saanut.

  2. Päivitysilmoitus: Palauteosio | rahakabinetti·

  3. Hei! Päätyikö kyseinen raha koskaan oikeaan paikkaan, eli museolle/rahakammioon? Minulla on tiedossa provenienssin nimi, mikäli te ette vielä tiedä sitä.

    • Hei, Hagelstamin huutokaupasta ei ilmeisesti vastattu Kansallismuseolle, kun se tiedusteli rahan alkuperää. Mikäli tiedät alkuperän, niin pystytkö kertomaan sen joko tähän suoraan vastaamalla, sähköpostitse (rahakabinetti@gmail.com) tai vaikkapa Facebook-viestillä. Kiitos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s