Palauteosio

On tullut aika blogin historian ensimmäiselle palauteosiolle.

Maalöydöt huutokaupoissa -blogipäivitys sai hyvin paljon julkisuutta, sillä jo ensimmäisen vuorokauden kuluessa se rikkoi maagisen 1000 lukijan rajapyykin. Vastaan tässä nyt keskitetysti minulle sähköpostitse, Facebook-viestinä ja erilaisissa keskusteluissa näkemiini kysymyksiin. Olen odottanut huutokauppatalo Hagelstam & Co:lta vastinetta, jonka tarjouduin julkaisemaan tässä blogissa tasapuolisuuden nimissä. En ole kuitenkaan sellaista saanut, joten mennään sitten ilman sitä.

Nyt sitten niihin kysymyksiin…

Olenko metallinetsintää vastaan? En, kunhan se tapahtuu säädettyjä lakeja noudattaen. Olen lainrikkomista, en metallinetsintää vastaan.

Olenko kateellinen? En. Tässä maailmassa riittää kyllä hienoja ja upeita rahoja jokaiselle keräilijälle, vaikka kuinka paljon.

Mistä ”5-10 %” on peräisin? Toisin kuin valtiovarainmisteri Alexander Stubb (kok.), niin minä en heittele lukuja päästäni. Kyseinen prosenttiluku saadaan tulokseksi jakolaskusta x/y, jossa y on metallinetsijöiden lukumäärä (>1300), ja x on rahalöytönsä ilmottaneiden henkilöiden lukumäärä (< 80). Luku 1300 on peräisin Facebookissa toimivan aarremaanalla-ryhmän jäsenmäärästä, joka nyt jälkikäteen kuulemani perusteela on alakanttiin, oikean luvun ollessa jopa 2000–2500 henkilöä. Tämä tietenkin laskee esittämääni prosenttilukua entisestään.

Ne metallinetsijät, jotka yhä ihmettelevät kyseistä lukua voivat esittää seuraavan kysymyksen itselleen ja toverilleen ”Kuinka moni metallinetsijä ilmoittaa viranomaisille pellolta löytyneen kuluneen yhden pennin rahan vuodelta 1893, jonka omistajaa (rahan yli sata vuotta sitten hukannutta henkilöä) ei tiedetä?” Kyseinen löytö tulee Suomen lain mukaan ilmoittaa siinä missä viikinkiaikainen dirhemikin. Tämän luettua moni varmasti ajattelee, että sittenhän Museovirasto hukkuu kuparirahailmoituksiin. Tähän voin vastata, että se on yksinomaan ja ainoastaan viranomaisten ongelma, ei kenenkään muun.

Onko kyse ensimmäisestä kerrasta, kun maalöytöjä myydään? Ei tosiaankaan. Kuten alkuperäisässä postauksessa totesin, niin maalöytöjä on näkynyt jo useamman vuoden ajan lähes kaikissa kotimaisissa huutokaupoissa.

Mistä tiedät, että kyse on maalöydöstä? Tähän ei ole olemassa lyhyttä vastausta. Lyhyesti sanottuna sen oppii ajan myötä nopeasti erottamaan aivan samalla tavalla kuin sen mikä raha on väärennös ja mikä ei. Olen viettänyt jo noin 20 vuoden ajan valtaosan vapaa-ajastani rahojen parissa, joten ihan ”mututuntumalla” en enää ole liikenteessä. Toki valtaosa metallinetsijöistäkin varmaan parin peltokeikan jälkeen tietää miltä maalöydöt näyttävät ja miltä ne eivät näytä, joten mistään salatieteestä ei ole kysymys.

Mistä tiedän, että kyse on kotimaisesta rahalöydöstä? En tiedäkään, mutta en usko kenenkään ruotsalaisen tulevan varta vasten Suomeen ja laittavan kolikon kaikista mahdollisista myyntikanavista juuri Hagelstamille myyntiin. Kyse on samasta asiasta, kun Suomen Alkosta ostaisi viinapullon ja menisi myymään sen Tallinnaan Superalkon eteen. Siinä ei ole mitään järkeä.

Advertisements

One response to “Palauteosio

  1. Tässä sivuutettiin juuri olennaisin asia, eli kysymys: Mistä tiedät että milloin esine on löydetty maasta?
    Yli 100 vuotta sitten kaivettu ja perheessä ollut maalöytö on täysin laillinen maalöytö ja sinänsä merkityksetön jos löytökontekstia ei ole kirjattu. Ns. yksittäistapaus jolla on pelkästään esineen harvinaisuuden tuoma näyttelyarvo.
    Toiseksi suosittelen tutustumaan oikeaan antiikimarkkinaan joka on vuosikymmenet toiminut tavalla jossa puoliharvinaiset ja ”hyvältä” näyttävät esineet kulkevat ruotsista ja muualta suomeen, sillä täältä löytyy usein keräilijöitä ja markkinaa materiaalille joka ruotsalaisissa kokoelmissa jo on. Tämä koskee myös aseita ja huonekaluja. Vie tavara sinne missä sitä on vähän ja etsi varakkain asiakas.
    Helene Schjerfbeckin taulut kulkeutuvat lähes aina Lontoon huutokaupoista suomeen. Kuitenkin lähes aina myyjät ovat suomalaisia. Perheet ajattelevat että kansainvälinen ja oikein mainostettu markkina on parempi heidän taiteelleen.
    Jos suomalaisesta alkosta saa hyvää glögiä jota eestissä ei saa, luulisin että sille löytyisi oikein hyvät markkinat. Se että maa on köyhempi ei tarkoita sitä etteikö markkina voisi olla parempi.
    Olen ehdottomasti museolain tuulettamisen kannalla ja mallia voisi hakea esim Englannista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s