Venäläiset plooturahat

Ei tarvitse olla numismaatikko tietääkseen ruotsalaisten plooturahojen olemassaolosta. Valtaosa ihmisistä on ainakin joskus kuullut niistä ja mitä todennäköisemmin nähnyt niitä myös ainakin museoissa, sillä ne eivät ole harvinaisia. Museoissa ruotsalaiset plootut ovat yleensä hyvin näkyvällä paikalla, sillä ne ovat niin erikoisia nykyihmisen näkökulmasta, että ne keräävät aina katsojia ympärilleen.

Sen sijaan venäläiset plootut on aihepiiri, joka on tuttu varmasti venäläisten rahojen keräilijöille, mutta muille huomattavasti vieraampi. Syy on ilmeinen, sillä Venäjällä plooturahojen valmistaminen oli lyhytaikainen ja pienimuotoinen kokeilu, josta johtuen venäläiset plootut ovat hyvin harvinaisia.

Katariina I (1725-1727) Grivna 1726. 170,88 g. 65 x 65 mm. Novodel. Kuva: Sincona AG

Katariina I (1725-1727)
Grivna (10 kopeekkaa) 1726.
170,88 g. 65 x 65 mm. Novodel.
Kuva: Sincona AG

Katariina I (1725-1727). 725-1727 Grivna 1726. 161,8 g. Aito. Myyntihinta: 95 000 sveitsin frangia + huutokauppaprovisio. Kuva: SINCONA AG

Katariina I (1725-1727)
Grivna (10 kopeekkaa) 1726.
161,8 g. Aito.
Kuva: SINCONA AG

Rahoja valmistettiin vuosien 1725–1727 välisen ajan Jekaterinburgissa, mikä oli hyvin loogista, sillä olihan kaupungissa merkittävä kuparikaivos ja rahapaja jo valmiiksi toiminnassa. Näiden esikuvana toimivat tietysti samanaikaiset ruotsalaiset plootut. Pyöreistä rahoista poiketen plootut valmistettiin nimellisarvoonsa nähden neljä kertaa painavampina kuin pyöreät rahat. Esimerkiksi 5 kopeekan arvoinen kupariplootu painaa 80 grammaa, kun saman vuoden 5 kopeekan pyöreä raha vain 20 grammaa.

Alun perin plootut ilmeisesti suunniteltiin suunnattavan pääasiassa ulkomaankauppaan korvaamaan hopearaha. Se tiedetään että kokeiluvaiheessa plootut olivat käytössä vain Jekaterinburgin sisällä, jossa niitä käytettiin muun muassa kaivostyöläisten palkanmaksuun. Homma ei kuitenkaan koskaan edennyt kokeiluvaihetta pidemmälle, joten plootut jäivät Venäjän rahahistoriassa ns. kananlennoksi.

Sen verran suunnitelmista tiedetään, että mikäli hanke olisi edennyt pitemmälle, niin suunnitteilla oli myös vähentää kierrossa olevan pyöreän kuparirahan määrää, jotta pienimmät plootut olisi saatu sisäiseen kiertoon vastaavalla tavalla kuin Ruotsissa. Yhdeksi ongelmaksi kuitenkin muodostui kai se, että kun Ruotsissa oli käytössä rinnakkain kupari- ja hopearahakanta, niin Venäjällä ei vastaavaa ollut, joka osaltaan vaikeutti huomattavasti plootujen käyttöönottoa, sillä pyöreän rahan ja plootun huomattava painoero ei olisi ollut mitenkään perusteltavissa.

On hyvin mahdollista että esimerkiksi ruplan neljäsosan plootu (paino 400 grammaa) oli suunniteltu vastanneen nimellisarvoltaan ruotsalaista puolen taalerin (SM) plootua, joka puolestaan painoi keskimäärin noin 380 grammaa. Näin ollen ratkaiseva 20 gramman painoero olisi kääntynyt markkinoilla Venäjän eduksi. Tämä olisi osaltaan myös selittänyt sen miksi Venäjällä plootut painoivat pyöreitä rahoja neljä kertaa enemmän, sillä olihan ne ikään kuin suunniteltu kilpailemaan ruotsalaisten plootujen kanssa samoista ulkomaan markkinoista. Toisaalta on muistettava, että Ruotsissa kahden taalerin ja tätä pienemmät plootut olivat arkipäiväisessä käytössä, joka osaltaan selittää säilyneiden plootujen suuren lukumäärän. Tällöin mitään kilpailua ei olisi todellisuudessa syntynytkään. Se mitä me varmuudella tiedämme on, että hanke kohtasi lopulta niin paljon erilaisia vastoinkäymisiä, että hanke haudattiin kokonaan vuonna 1727.

Suomessa
venäläisiä plootuja on ollut nähtävillä nyt suljetussa Kansallismuseon rahakammiossa sekä Pohjanmaan museossa Vaasassa, jossa niitä sisältyy yhteensä kolme kappaletta valtioneuvos Mauritz Hallbergin kokoelmaan. Hallbergin kokoelmassa on yhden kopeekan plootu vuodelta 1726 sekä väärennetyt(?) 10 kopeekan plootut vuosilta 1726 ja 1727.

Rahakabinetin kokoelmaan kuuluva väärennetty grivna (10 kopeekkaa) vuodelta 1727.

Rahakabinetin kokoelmaan kuuluva väärennetty grivna (10 kopeekkaa) vuodelta 1727.

Rahakabinetin kokoelmaan kuuluu yksi väärennetty venäläinen 10 kopeekan plooturaha vuodelta 1727. Kokoelmassani on tiettävästi muutama väärennös (toivottavasti ei yhtään enempää!), joista tämä on yksi. Sain tämän alun perin toiselta keräilijältä eteenpäin myytäväksi, mutta päätin pitää tämän itselläni, sillä aitoon minulla ei tule koskaan olemaan varaa, joten on tyydyttävä väärennökseen.

Venäläiset plootut painoineen
Rupla (1,6 kg)
½ ruplaa (800 g)
¼ ruplaa (400 g)
10 kopeekkaa (160 g)
5 kopeekkaa (80 g)
kopeekka (16 g)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s