20 markkaa 1957 kuparia

Eilen keräilypiireissä kuohahti, kun helsinkiläinen huutokauppatalo Helander ilmoitti löytäneen ensimmäisen tunnetun kappaleen kupariin lyödystä 20 markan kolikosta vuodelta 1957. Vuoden 1952 raha-asetuksen* mukaan kyseisen rahan pitäisi olla alumiinipronssia, jossa kuparia on 93 %, alumiinia 5 % ja nikkeliä 2 %. Helanderin ilmoituksen mukaan rahan ”röntgenkuvauksessa**” selvisi, että raha sisältää kuparia 98,1%, nikkeliä 1,8%, magnesiumia 0,1 % ja rautaa 0,1 %. Näyttää siis siltä, että rahapajalta on alumiini unohtunut kokonaan lisätä muuten oikeaan metalliseokseen, jonka vuoksi rahassa on kuparia 5 % enemmän kuin asetuksen mukaan tulisi olla. Magnesium ja rauta ovat noin pieninä määrinä ilmiselvästi epäpuhtauksia tai mittausvirheitä.

Kuva: Huutokauppa Helander.

Kuva: Huutokauppa Helander.

Huutokauppatalo Helander pohjaa väitteensä rahasta tehdyn XRF-analyysin tulokseen. Asian hieman ongelmalliseksi tekee se, että päivityksessä ei kerrota millä kalibroinnilla analyysi tehtiin, sillä peruskalibroinnilla alumiini jää laitteelta aina huomaamatta, ja sitä varten tulisi olla muun muassa erillinen Light Alloys –kalibrointi, joka havaitsee muun muassa alumiinin. Nyt jää hieman epävarmaksi se, että onko analyysin lopputulos virheellinen vai ei.

Mitä kevyempi alkuaine on, niin sitä vaikeampi se on nykyisillä XRF-laitteilla analysoida. Esimerkiksi natrium ja magnesium ovat haasteellisia havaita jo oikeilla kalibroinneillakin. Röntgenfluorenssianalyysin pääsääntö on, että jos alkuaine ei sisälly kalibrointiin niin se ei sitä silloin myöskään mittaa. Näissä tapauksissa analyysilaite tekee virheellisen oletuksen, että spektrin kyseinen osa kuulu jollekin toiselle alkuaineelle ja laskee näin ollen virheellisesti arvon sille. Laite ei tietenkään tiedä tehneensä virhettä, joten laitteen käyttäjällä on vastuu olla ajantasalla näistä asioista.

Rahan paino (4,61 g) sen sijaan näyttäisi olevan 0,11 grammaa painavampi kuin asetuksessa on määritetty. Rahan painon virhemarginaali saa olla enintään 4 % rahan asetuksen mukaisesta painosta (4,500 g) eli nykyisellä painolla raha on täysin sallittujen virhemarginaalien sisällä ja vielä jää varaakin.

Mikäli rahasta julkaistua valokuvaa tarkastellaan, niin rahan väri näyttää kyllä hieman keskivertoa punaisemmalta. Luontevin selitys on tietenkin ylimääräinen kupari (+5%) ja puuttuva alumiini (-5%), mutta silmämääräiset analyysit ovat aina subjektiivisia (ja jopa tietokoneen näytöstä vaihtelevia), mutta kyllähän se kuparirahalta näyttää.

Isoja kysymyksiä ja epävarmuustekijöitä jää siis hivenen ilmaan.

Ei toki ole mahdotonta että kyseessä olisi tosiaan alumiiniton alumiinipronssikolikkoa (eli kuparinikkeliraha), sillä esimerkiksi teoksessa Suomen rahapaja 1864–1964 todetaan, että ”Vielä 1950-luvulla oli [laadun]tarkastus useissa merkittävissä kohdissa työn suorittajan itsensä tehtävä. Tähän järjestelyyn sisältyvien psykologisten heikkouksien vuoksi tarkastus on nykyään [vuonna 1963] entistä enemmän järjestetty erikoisen vain siihen tarkoitetun henkilöstön tehtäväksi. Tarkistettavia seikkoja ovat nykyään: metalliseoksen koostumus (laboratorio)…” Hakasulut […] ovat allekirjoittaneen lisäämiä. Ei siis ole mahdotonta, että kyse on tosiaan kuparirahasta, mutta tällöin näitä on ainakin yhden upokkaan verran valmistettu, ja luultavasti jopa laskettu liikenteeseen, sillä laaduntarkastus oli hyvin satunnaista.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että raha lukeutuu samaan kategoriaan virhelyöntien kanssa (eli rahapajan pohjanoteerauksiin), joita on lähes aina isoissa huutokaupoissa. Jotkut lukijat saattavat muistaa tässä taannoin kertomastani rautanaulaan lyödyistä yhdysvaltalaisista rahoista eli kaikkea kummallista sitä rahapajojen laaduntarkistuksen läpi pääseekin.

Itse arvottaisin Helanderin aiemmin myymän 2 pennin rahan tätä paljon arvokkaammaksi, ja uskonkin tämän hinnan jäävän kolminumeroiseksi. Kyse ei ole edes vuoden 1949 kuparimarkkaan verrattavissa olevasta jokaisen keräilijän tavoittelemasta ”aarteesta”. Toivotan kuitenkin onnea tulevaan huutokauppaan ja otan mielelläni lisätietoja vastaan.

PÄIVITYS torstai 10.12.2015!
Pyysin huutokauppatalo Helanderilta lisätietoa XRF-analyysista. Se suoritettiin uudelleen kalibroinnilla, joka tunnistaa varmuudelle myös alumiinin.
Tulos on seuraavanlainen:
Testitulos, virhe marginaali +-0,3%
kuparia 95,82%
alumiinia 1,96%
nikkeliä 1,76%
pieniä määriä, rautaa, rikkiä, mangaania ja lyijyä.
Testi tehtiin Nitron XL 3t kannettavalla laitteella.

Kiitän huutokauppatalo Helanderia uudesta analyysistä.

* Laki 14.12.1951, asetus 29.2.1952, laki 27.11.1953, asetus 27.4.1954.
** Tarkoittaa todellisuudessa XRF-analyysia eli röntgenfluoresenssianalyysiä, ei tavallista röntgenkuvausta, jolla esim. sairaalassa kuvataan katkenneita luita.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s