Numismatiikka! Who Cares?

Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet kirjoitti Museoviraston blogissa määrärahaleikkausten murentavan suomalaisen kulttuuriperinnön ja vaarantavan Museoviraston toiminnan. Hän kirjoittaa: ”…joulukuussa 2015 päättyneiden yhteistoimintaneuvottelujen tulosten seurauksena Museovirasto on menettänyt jo yli 30 % asiantuntijoistaan. Yli sata virkaa on vähennetty ja kymmeniä ihmisiä on jouduttu irtisanomaan.” Tämä koskettaa erityisesti myös numismatiikkaa. Viimeisimmän yt-kierroksen päätteeksi Kansallismuseon Rahakammion kolmesta virasta vain yksi amanuenssin virka jäi jäljelle. Kaksi virkaa siis vähennettiin!!! Odotetaanko yhden henkilön tulevaisuudessa pystyvän samaan mihin aiemmin tarvittiin kolme? Pelkästään metallinilmaisinlöytöjen vuoksi virkoja olisi pitänyt lisätä yhdellä. Kahden viran vähentäminen tuntuu aivan käsittämättömältä ottaen huomioon, että pienelle tieteenalalle nuo virat ovat olleet kovin tärkeät. Tähän, kun lisätään Kansallismuseon Rahakammion näyttelyiden lopettaminen, niin on ilmiselvä, että nyt eletään suomalaisen numismaatikan synkimpiä hetkiä.

Tämä olisi helpommin ymmärrettävämpi mikäli numismatiikalla menisi kurjasti kaikkialla maailmassa. Onneksi näin ei ole. Esimerkiksi Ruotsissa numismatiikka tuntuu elävän kulta-aikaa kaikilla numismatiikan rintamilla. Ruotsissa numismatiikka on arvostettu tieteenala, jolla on oma museo parhaalla paikalla heti Kuninkaan linnan vieressä ja kansainvälisesti arvostettu ja menestyvä tutkimuslaitos, jotka tekevät menestyksekästä yhteistyötä keskenään. Viimeksi keväällä museoon palkattiin uusi numismaatikko. Huutokaupat vetävät väkeä jne. Herää kysymys mitä Suomessa on tehty väärin?

Joulukuun puolivälissä julkaistussa Jussi Nuortevan loppuraportissa ”Humanistisen alan koulutuksen ja tutkimuksen rakenteellinen kehittäminen ja profilointi” ei mainita numismatiikkaa sanallakaan, mutta todetaan, että pienet harvinaiset tieteenalat (sis. numismatiikka) tulisi keskittää Helsingin yliopistoon. Tämä on tietenkin mahdotonta jos Helsingin yliopistosta ei löydy palkkalistoilta yhtään tämän alan osaajaa. Nuortevan raportin yhtenä toimenpide-ehdotuksena on, että yliopistot integroivat erillislaitokset, instituutit, tutkimuskeskukset ja verkostot vahvemmin tiedekuntiin ja arvioisivat niiden tehtävät ja tarkoituksenmukaisuuden osana opetusta ja tutkimusta. Näin juuri Ruotsissa on toimittu hyvällä menestyksellä. Suomessa onnistuakseen tämä tietenkin vaatisi aivan erilaisen ilmapiirin numismatiikkaan kohtaan, joten tästä on turha haaveilla.

Numismatiikan kurjistunut asema suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ei näy vain museoissa ja yliopistoissa, vaan myös paikallistasolla Numismaatikkoliiton jäsenseuroissa, joissa väki vähenee pari prosenttia vuosittain keräilijöiden ikääntyessä. Seurat eivät enää houkuttele uusia jäseniä riveihinsä. Miksi eivät? Ei sosiaalinen media tms. voi korvata numismaattista harrastustoimintaa, jossa samasta asiasta kiinnostuneet kerääntyvät kerran kuukaudessa vaihtamaan kuulumisia keskenään. Numismaatikko-lehden tilaajamäärät ovat pudonneet joka vuosi. Kohta ollaan siinä pisteessä, että kohta ei kannata edes julkaista mitään, kun tilaajamäärät tippuvat jatkuvasti.

Yksittäisen bloggaajan on tietenkin mahdoton antaa mitään ylipäällikön päiväkäskyä, mutta joihinkin asioihin me kaikki voimme vaikuttaa. Tässä muutama käytännön ehdotus, joka tuli näin äkkiseltään mieleen.

1) Liittykää oman paikkakunnan numismaattiseen seuraan/kerhoon/yhdistykseen. Se ei maksa paljoa vuodessa. Tulette oppimaan paljon ja saatte ihan varmasti uusia ystäviä. Kaiken tämän ohella saatte hankittua halvemmalla parempia kohteita kuin huutonetin ääressä yksin istumalla.

2) Käykää museoiden näyttelyissä ja antakaa palautetta suullisesti, netissä tai museon palautekyselyyn, että rahanäyttely oli huono tai hieno mitä mieltä sitten olittekaan näyttelystä. Korostakaa palautteessa vanhoja rahoja! Se osoittaa museon johdolle, että vanhat rahat kiinnostavat museokävijöitä.

3) Ostakaa numismaattista kirjallisuutta. Ei väliä mitä, kunhan kirjahyllystä löytyisi muutakin kuin Imppolan rahahinnasto. Se osoittaa kaikille tahoille, että tämä ala kiinnostaa ihmisiä! Samalla opitte ja laajennatte omaa osaamistanne. Muistakaa myös museokaupoissa kysellä rahakirjojen perään!

4) Jos olet yliopisto-opiskelija, niin kysy miksei historian laitoksella tms. opeteta numismatiikkaa. Voisiko edes yhden kurssin järjestää tai voisitko suorittaa jonkun kurssin aiheesta? Ehkäpä voisit sitten esseetäsi tarjota joko Suomen Numismaatikkoliiton julkaisemaan Numismaatikkoon tai Suomen Numismaattisen Yhdistyksen julkaisemaan Numismaattiseen aikakauslehteen?

5) Kysy voisiko esimerkiksi paikallinen työväenopisto järjestää numismatiikan perusopetusta, jossa kerrottaisiin rahan historiasta ja kuinka niitä säilytetään, mistä niitä saa ostettua jne.

Nämä ovat sellaisia asioita, että jokainen voi ainakin jonkun näistä tehdä. Muitakin keinoja varmasti on! Jos kaikki tyytyvät nykytilaan tekemättä mitään, niin se antaa vaikutelman, että numismatiikan alasajo on OK. Minun maailmani siinä ainakin köyhtyy, kuten meidän kaikkien vanhoista rahoista kiinnostuneiden.

Tässä linkkejä:
Numismaatikkoliiton jäsenyhdistykset.
Suomen Numismaattinen Yhdistys.
Museot.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s