Kirjoista ja maalöydöistä

Alkuviikosta posti toi The British Museumin verkkokaupasta ostamani rahakirjat. Ostan BM:n verkkokaupasta rahakirjoja noin kerran vuodessa, sillä kyseiset teokset ovat korkeatasoisia ja ostamalla British Museumin julkaisuja tulen tukeneeksi museon kokoelmahankintoja.

Postin tuomat kirjat British Museumista.

Britanniassa museot joutuvat rahoittamaan – toisin sanoen ostamaan – kokoelmiinsa haluamansa esineet niiden täydellä markkina-arvolla, jonka määrittää erityinen raati (Treasure Valuation Committee), joka koostuu muun muassa arkeologeista, numismaatikoista, rahakauppiaista ja keräilijöistä, jotta hinta saadaan varmasti puolueettomasti määritettyä.

Lunastusbudjettien rajallisuuden vuoksi museot joutuvat usein itse hankkimaan rahat esineiden lunastamiseen/ostamiseen muun muassa järjestämällä museon tukijoille erilaisia varainkeruutapahtumia ja tekemällä julkaisuja, joiden tuotosta osa käytetään suoraan löytöjen lunastamiseen museon kokoelmiin. Tämä tietenkin johtaa siihen, että valtaosa paikallisen muinaismuistolain Treasure Act:in alaisista löydöistä päätyy keräilymarkkinoille, koska museoilla ei ole varaa lunastaa kaikkia haluamiin maalöytöjä. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa paikallismuseot eivät ole oikeastaan juuri lainkaan kiinnostuneita ns. vähäpätöisistä rahakätköistä, koska ne eivät toimi museolle rahaa tuovana yleisömagneetteina. Tieteelliseltä kannalta tämä on tietekin hyvin ikävää, sillä löydön arkeologista tai numismaattista tärkeyttä ei mitata sillä kiinnostaako se 100 vai 10 000 ihmistä.
kirjakulmatTämän on vuoksi British Museum on joutunut tahtomattaan tilanteeseen, jossa se joutuu lunastamaan kokoelmiinsa näitä ”vähäpätöisiä” rahakätköjä (ja toki muitakin löytöjä), jotta kokoelmat eivät vääristy liikaa maalöytöjenkään osalta. Näiden vähäpätöisten (tuntuu muuten kirpaisu joka kerta sydämessä, kun sanon löytöä vähäpätöiseksi!) löytöjen osalta BM ei kuitenkaan julkaisuja laadi, vaan nämä ovat ikään kuin museon hätähuuto todella merkittävän löydön saamiseksi julkiseen kokoelmaan, jossa on se niin yleisön kuin tutkijoiden tavoitettavissa maailmanloppuun saakka.

"Vähäpätöinen" rahakätkö, joka ei ole hintansa puolesta kelvannut yhdellekään museolle, mutta ei myöskään keräilijöille yhtenä kokonaisuutena. Keräilymarkkinoilla ihmiset haluavat priimakuntoisia rahoja, joten tällaiset rahakätköt, jotka sisältävät huonokuntoisia rahoja voivat usein jäädä myymättä.

”Vähäpätöinen” rahakätkö, joka ei ole hintansa puolesta kelvannut yhdellekään museolle, mutta ei myöskään keräilijöille yhtenä kokonaisuutena. Keräilymarkkinoilla ihmiset haluavat priimakuntoisia rahoja, joten tällaiset rahakätköt, jotka sisältävät huonokuntoisia rahoja voivat usein jäädä myymättä.

Britannian mallin etu on se, että kenenkään ei tarvitse salata museoviranomaisiltaan löytöjään ellei nyt ihan vain muodon vuoksi halua kapinoida vallitsevaa systeemiä vastaan. Huonona puolena on se, että museot eivät välttämättä saa lunastettua haluamiaan löytöjä kokoelmiinsa. Tällöin löydön dokumentointi täytyy olla ensiluokkaista, sillä kun raha on kerran päätynyt keräilymarkkinoille, niin sitä on hyvin vaikea jälkikäteen enää jäljittää. Sellaisista löydöistä ilmoittaminen perustuu vapaaehtoisuuteen, jotka eivät ole Treasure Act:n alaisia. Tätä varten on kehitetty Portable Antiquities Scheme (PAS), joka on osoittautunut todelliseksi menestykseksi suosionsa perusteella. Ilman PAS:ia kyseiset löydöt jäisivät dokumentoimatta. PAS sisältää tällä hetkellä noin 200 000 roomalaista rahaa, joiden tunnistamisessa on työsarkaa. Joulukuussa toteutettiinkin kokeilumuotoinen Roman Imperial Coin concordance -projekti, jossa rekisteröityneet vapaaehtoiset asiansa osaavat henkilöt pystyivät varmentamaan/tunnistamaan PAS:iin ilmoitettuja roomalaisia keisariajan rahoja.

Ruutukaappaus huutokauppatalo Spinkin huutokauppakatalogin nettiversiosta. Rahan löytötiedot ilmoitetaan asianmukaisesti.

Ruutukaappaus huutokauppatalo Spinkin huutokauppakatalogin nettiversiosta. Rahan löytötiedot ilmoitetaan asianmukaisesti.

Palataan lopuksi vielä ostamiini kirjoihin. Tarkkasilmäinen saattoi ehkä huomata, että teosta ”Angels & Ducats: Shakespeare’s money & medals” löytyy pinosta kaksi kappaletta. Lupasin alkuvuodesta, että 100 Facebook-tykkääjän merkkipaalun saavuttamisen vuoksi järjestää jonkinlaisen arvonnan tai kilpailun. Toinen kirjoista on yksi palkinnoista! Itse arvonta/kilpailu julkistetaan lähipäivinä, kunhan keksin sen ensin. Ja mitä tulee itse teokseen, niin se pohjautuu vuonna 2012 esillä olleeseen Crowns and ducats: Shakespeare’s money and medalsnäyttelyyn.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s