Vanhat kolikot + museot = ?

Eilen postilaatikosta tipahti Numismaattisen aikakauslehden uusin numero (lehden PDF-versio on vapaasti kaikkien luettavissa SNY:n kotisivuilla). SNY:n puheenjohtajan tervehdyksessä puheenjohtaja Petteri Järvi nosti esille tosiasian, että museoihin kohdistuvat leikkaukset vaarantavat numismaattisen osaamisen tason museoissa. Hän nostaa esille myös sen, että numismaattisten kokoelmien käyttäminen ja kartuttaminen ovat mahdottomia jos museossa ei ole palkattuna numismaatikkoa.

Museoiden kannaltahan rahat ovat hieman ikävä esineryhmä. Niitä on jokaisen kulttuurihistoriallisen museon kokoelmissa, sillä rahaa on lyöty valtava määrä. Onhan raha ja sen käyttö ovat kuuluneet ihmiselämän arkeen jo yli 2500 vuotta maailmalla. Rooman valtakunnan rajat eivät koskaan yltäneet Skandinaviaan, sillä Rooman valtakunnan eteneminen pohjoiseen pysähtyi Teutoburgin taistelussa vuonna 9 jKr. Tuolloin germaaniheimojen liittouma surmasi arviolta joitain kymmeniä minuutteja kestäneessä yllätyshyökkäyksessä yhteensä kolmen legioonaan – n. 18 000 sotilasta! – vahvuisen sotajoukon. Samalla kellonlyönnillä Teutoburgin metsään pysähtyi myös rahatalouden ja rahajärjestelmien käyttöönoton laajentuminen pohjoiseen. Tähän tuli muutos vasta vuosisatoja myöhemmin, jolloin ensimmäisenä Tanskan Ribessä (700-luvulla) ja Hedebyssä (800-luvulla) ryhdyttiin lyömään rahaa suhteellisen vaatimattomassa mittakaavassa, mutta kuitenkin lyömään. Tästä huolimatta tilanne Suomessakaan ei ole aivan eri, sillä mitä tulee esimerkiksi 800-lukuun niin dirhemilöydöt ovat lukumäärältään yksi kaikista runsaslukuisimmista esineryhmä tuolta ajalta. Voiko tällaista esineryhmää ohittaa museoiden näyttelyissä?

Vuonna 1987 löydetty denaarikätkö Teutoburgin taistelupaikalta. Museum und Park Kalkriese, Saksa. Kuva: Wikipedia commons / Carole Raddato.

Vuonna 1987 löydetty denaarikätkö Teutoburgin taistelupaikalta. Museum und Park Kalkriese, Saksa. Kuva: Wikipedia commons / Carole Raddato.

Museoiden kannalta toinen ongelma rahojen suhteen on se, että rahat ovat yksi tärkeimmistä esineryhmistä ihmiskunnan historiassa. Mikään muu esineryhmä ei ole vaikuttanut yhtä syvällisesti yhteiskuntaan, eikä mikään muu esineryhmä yhtä informatiivinen kuin rahat. Rahoja voidaan lähestyä ja tulkita esimerkiksi arkeologian, taidehistorian, kulttuurihistorian, numismatiikan, taloushistorian ja -tieteen näkökulmasta käsin. Tästä tietenkin syntyy paine miten saada rahoista kaikki irti näyttelyssä? Laitetaanko ne vain nätisti aikajärjestyksessä riviin ja luotetaan siihen, että museokävijällä ei tule niistä muuta kysymyksiä mieleen kuin korkeintaan se, että saiko setelillä X ostettua aikoinaan palan leipää vaiko kokonaisen hevosen.

Yksi hopealantti muiden joukossa... vai onko? Brutuksen lyöttämä denaari, joka juhlistaa Julius Caesarin salamurhaa. Kuva: Heritage Auctions.

Yksi hopealantti muiden joukossa… vai onko? Brutuksen lyöttämä denaari, joka lyötiin juhlistamaan Rooman viimeisen diktaattorin Julius Caesarin salamurhaa. Kuva: Heritage Auctions.

Rahojen avulla museoissa voidaan erinomaisesti kuvata yksittäisiä hetkiä historiassa, mutta myös kehitystä ja muutosta mikäli näyttelyn tekijä itse tietää mistä rahoissa esiintyvät muutokset johtuvat. Nämä täytyy tietenkin aukikirjoittaa näyttelyssä, sillä myös yleisön tulee pystyä omin silmin tämä toteamaan, kunhan sille kerrotaan miksi vaikkapa vuoden 1957 100 markan setelistä on nollat pudonneet kokonaan pois vuonna 1963 jos otetaan helppo esimerkki. Vaikka henkilö A olisi elänyt ja käyttänyt noita kyseisiä seteleitä, niin ei hän välttämättä vuonna 2016 muista miksi nollat tippuivat. Vielä tärkeämpää tämä on kun mennään vanhempiin rahoihin, jotka museokävijä saattaa ensimmäistä kertaa nähdä elämässään. Tällöin lähdetään aina nollasta liikkeelle. Yleisön tulee ymmärtää miksi juuri kyseinen esine on valittu näytteille. Mitä se kertoo menneisyydestä. Jos se ei avaudu vierailijalle, niin ei hän arvosta näkemäänsä, eikä museovierailusta synny välttämättä positiivista kokemusta.

"Nätti mitali! Mistäköhän se kertoo?" Museoissa tarvitaan numismaatikkoja, jotta tällaisista esineistä saadaan näyttelyissä kaikki irti. Kuva: Fritz Rudolf Künker GmbH & Co. KG.

”Nätti mitali! Mistäköhän se oikein kertoo?” Museoissa tarvitaan numismaatikkoja, jotta tällaisista esineistä saadaan näyttelyissä kaikki irti. Kuva: Fritz Rudolf Künker GmbH & Co. KG.

Jotta rahoista saadaan kaikki irti, niin se vaati että museon palkkalistoilla on ihminen, jolle rahat eivät ole mykkiä metallikappaleita, vaan esineitä, jotka on turboahdettu täyteen historiaa.

Lisälukemista:
Suomen Numismaattinen Yhdistys: Numismaattinen aikauslehti 1/2016.
Mike Markowitz: Why Museums hate Ancient Coins.
Museum of Artifacts -blogi: Teutoburg Forest – Battle that stopped Roman Empire.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s