Neuloja heinäsuovasta

Rahojen kerääminen on toisinaan neulojen etsimistä heinäsuovasta. Tällä tarkoitan arvokkaiden ja harvinaisten kohteiden löytämistä pilkkahinnalla. Arvokas tai harvinainen raha voi olla joko virheellisesti tai puutteellisesti tunnistettu tai sitten esimerkikki harvinainen variantti, joka löytyy massaerästä myyjän jätettyä kohteiden tarkempi läpikäynti tekemättä.

Pieniä löytöjä jokainen meistä tekee varmaan kuukausittain, mutta suurempien löytöjen tekeminen on sitten huomattavasti haastavampaa. Se on samalla myös keräilyn suola. Ne hetket, kun löydät romukasasta jotain todella arvokasta ja harvinaista painuvat syvälle mieleen ja ne ovat usein niitä tarinoita, joita on mukava muistella jälkeenpäin ja kertoa eteenpäin.

Näitä löytöjä tekee yleensä silloin, kun sitä vähiten odottaa. Kyse voi olla paikallisen numismaattisen kerhon huutokaupasta, suuresta kansainvälisestä huutokaupasta, huutonetistä tai sitten vaikkapa rahaliikkeestä. Seisot paikallasi ja selailet kymmeniä tai satoja kohteita ylimalkaisesta läpi ja sitten huomaat sen. Siinä se seisoo keskellä pöytää, eikä kukaan muu ole sitä huomannut. Sitten katsot sen hintaa ja huudat mielessäsi riemunkiljahduksen ajatellessasi sen olevan lähes tulkoon ilmainen. Jos kyse on rahaliikkeestä jatkat muiden kohteiden selailua ja kysyt hämätäksesi parin muun kohteen hintaa, ettet vaikuta liian innostuneelta. Jos kyse on huutokaupasta, niin esität olevasi muista kohteista kiinnostunut ja toivot, että kukaan muu ei ole huomannut kyseistä kohdetta. Olet hetken aikaa maailman kuningas saatuasi kohteen huutokaupasta pohjahinnalla tai murto-osalla sen todellisesta arvosta.

Omalla kohdallani yksi kaikista ikimuistoisimpia tapauksista oli, kun löysin paikallisesta rahaliikkeestä kauniisti patinoituneen Ethelred II Last small cross -tyypin hopearahan, jonka rahakauppias oli itse tunnistanut ruotsalaiseksi hopearahaksi. Siellä se vain oli odottanut noutajaansa ruotsalaisten hopearahojen joukossa hintaan 10 euroa. Tuolloin ensimmäisen kerran mietin, että olisiko minun pitänyt oikeasti kertoa myyjälle mitä hän oli oikeasti parhaillaan myymässä. Tuolloin kerroin myyjälle tekeväni pientä korvausta vastaan rahojen tunnistuksia mikäli hän joskus tarvitsisi apuani. Tähän myyjä totesi, ettei siihen ole tarvetta. Laitoin kympin pöydälle ja kävelin useiden satojen eurojen arvoisen kolikon kanssa pois kaupasta ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä.

Kuvan didrakhma löytyy kyllä Historia Numorum -teoksesta, mutta teos ei ole ilmainen, eikä sitä löydy kotimaisista kirjastoista. Tiedolla on hintansa meille kaikille.

Kuvan didrakhma löytyy kyllä Historia Numorum -teoksesta, mutta teos ei ole ilmainen, eikä sitä löydy kotimaisista kirjastoista. Tiedolla on hintansa meille kaikille.

Valtaosa kohteista ei tietenkään ole harvinaisia tai arvokkaita, vaikka myyjä olisikin ne väärin tunnistanut. Numismatiikassa pärjää jos tietää muita enemmän. Tämä vaatii ison pinon oikeiden kirjojen lukemista Googlen ja pelkän rahahinnaston sijaan. Tiedon puute voi tulla helposti hyvin kalliiksi, kuten esimerkkini osoittaa. Toisaalta ei se tietokaan aivan ilmaista ole, sillä ammattikirjallisuus on usein olla todella kallista. Tiedolla onkin aina hintansa.

Advertisements

2 responses to “Neuloja heinäsuovasta

  1. Päivitysilmoitus: TRP 2016 (osa 1) | rahakabinetti·

  2. Päivitysilmoitus: Kun myyjät kompuroivat | rahakabinetti·

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s