Referenssikirjat

Mitä vanhemmista rahoista on kyse, sitä useammin joutuu referenssikirjallisuuteen tarttumaan kiinni rahan tunnistamiseksi. Referenssikirjoja onneksi maailmassa riittää. Pyrin yleensä kirjaamaan rahan mukana liikkuvaan pyöreään kokoelmalappuun kolikon kaikki referenssitiedot. Toisinaan tämä on hieman haastellista, sillä toisinaan niitä ei ole lainkaan ja toisinaan niitä on jo liikaakin mikä on tietenkin kahdesta ääripäästä se parempi vaihtoehto.

Wichmann III (967–1016). Hamaland. Halk. 20 mm; 1,0 g. (SNY 397, kohde 64.)

Wichmann III (967–1016). Hamaland. Halk. 20 mm; 1,0 g. (SNY 397, kohde 64.)

Kerroin SNY:n huutokaupparaportin yhteydessä ostaneeni muutaman kolikon kyseisestä huutokaupasta. Yksi ostamistani kohteista on kuvan friisinmaalainen hopearaha. Kyse on suhteellisen yleisestä rahasta, joka on useimmiten yhtä heikkokuntoinen kuin huutokaupasta voittamani kappale. Ostamani kappale oli tietenkin SNY:llä ihan oikein tunnistettu, mutta kun kädessä on toistaiseksi tunnistamaton raha, niin alkaa referenssikirjojen läpikäynti. Toisinaan kädessä oleva kappale on referenssikirjan esimerkkiä kehnompi kunnoltaan, mutta joskus se on tätä parempi. Alla on skannaamani kuvakooste tämän rahan referenssiesimerkeistä, jotka löysin oman käsikirjastoni referenssiteoksista. Kuten kuvista näkee, niin vaihtelua on melkoisesti, niin itse rahan kuin valokuvan laadussa.

referenssitVanhempien saksalaisten rahojen kohdalla kaikista tunnetuin, vanhin ja arvostetuin referenssiteos on Hermann Dannenbergin 1800-luvun lopulta peräisin oleva teos Die deutschen Münzen der sächsischen und fränkischen Kaiserzeit. Suomalaiset ovat olleet sikäli onnekkaassa asemassa, että vuodelta 1948 peräisin oleva Helmer Salmon teos (Deutsche Munzen in vorgeschichtlichen Funden. SMYA XLVII) Suomesta löytyneistä saksalaisista rahoista on todella kattava ja monilta osin yhä täysin käyttökelpoinen teos. Salmon teos pohjautuu hyvin pitkälle Dannenbergiin, ja nykytutkimuksen näkökulmasta osa Dannenbergin teoksen virheellisistä tunnistuksista on kulkeutunut sellaisenaan suoraan myös Salmon teokseen. Kaikista riskialttiimpia ovat erilaiset jälkilyönnit, jäljitelmät ja anonyymit lyönnit. Esimerkiksi parivuotta sitten Kainuusta Suomussalmelta löydetty saksalainen hopearaha (kuva alhaalla) on Salmossa ja Dannenbergissa tunnistettu Konstanzissa lyödyksi. Nykytutkimus on kuitenkin kallistunut rahan alkuperän olevan Ulm.

Konstanz-Ulm kooste.

Konstanz-Ulm kooste.

Toisinaan virheen tekemiseen riittää se, että ei ole ostanut alan uusinta teosta tai lukenut yhtä tiettyä artikkelia. Nämä virheet ovat ymmärrettäviä, sillä julkaisuja on niin paljon, että jatkuvien säästöpaineiden alaisena museoiden ja yliopistojen kirjastot eivät pysty kaikkea hankkimaan kokoelmiinsa, eikä maailmassa ole ihmistä joka pysyisi kaikessa ajan tasalla. Numismatiikan – kuten muidenkin tieteiden – hienous piilee siinä, että se on itseään korjaava. Se etenee virheiden ja onnistumisten molempien välityksellä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s