Kultarahat

Kultarahoja arvostetaan hyvin paljon ja usein niiden kerääminen nähdään jonkinlaisena rahojen keräämisen huipentumana. Toisinaan tämä näkemys on perusteltua, mutta toisinaan ei. Toki kultarahat ovat usein suhteellisen hintavia, sillä niillä on aina vähintään romukullan arvo, jonka vuoksi niiden hinta nousee usein satoihin euroihin. Esimerkiksi yksi kaikista kookkaimmista moderneista kultarahoista – yhdysvaltalainen 20 dollarin kultaraha sisältää kultaa on noin 30 gramman verran, jonka vuoksi sen hinta on esimerkiksi tätä kirjoittaessa jo vähintään yli 1000 euroa pelkästään sisältämänsä kullan suuren määrän vuoksi.

Yhdysvallat: 10 dollaria 1907. Paino 16,718 grammaa, Au .900.

Yhdysvallat: 10 dollaria 1907. Paino 16,718 grammaa, Au .900.

Hyvin usein romukullan arvo on kuitenkin ainoa arvo mitä yleisellä huippukuntoisella kultarahalla on ylipäätään. Tämä koskee etenkin monia 1800–1900 -lukujen kultarahoja. Esimerkiksi viimeisimmissä SNY verkkohuutokaupassa venäläinen 5 ruplan kultaraha vuodelta 1898 meni 140 euron vasarahinnalla ja ruotsalainen 10 kruunun kultaraha vuodelta 1901 vastaavasti 130 euron vasarahinnalla. Toki mukaan mahtuu aina myös niitä harvinaisuuksia, joiden arvo nousee pilviin, kuten esimerkiksi kotimainen 20 markkaa 1912 L tai vaikkapa Holmaston huutokauppaama 10 ruplan kultaraha Nikolai II:n kruunajaisvuodelta 1896.

Venäläinen 5 ruplan kultaraha vuodelta 1898. Paino n. 4,3 g. Au .900.

Venäläinen 5 ruplan kultaraha vuodelta 1898. Paino n. 4,3 g. Au .900.

Monet huomattavasti vanhemmatkin kultarahat ovat usein niin yleisiä, että niiden arvo jää usein 200–500 euroon. Toki tämäkin on iso raha, mutta monet maallikot luulevat aiheetta esimerkiksi 1000 vuotta vanhan kultadinaarin aina maksavan sellaisia summia, että vain maailman rikkaimmilla on siihen varaa. En sano, etteikö parisataa euroa ole iso summa, mutta moni käyttää kuukaudessa tai kahdessa saman summan esimerkiksi alkoholiin, tupakkiin tai vaikkapa ajoneuvon bensaan, joten kyse on monesti valinnoista. Rahakabinetin varhaisia islamilaisia rahoja esittelevässä näyttelyssä esillä oli muun muassa neljä kultadinaaria 700–1000 -luvulta, mutta vitriinin harvinaisin raha oli yksi esillä olleista hopearahoista, joten kulta materiaalina ei automaattisesti takaa rahan harvinaisuutta tai arvoa ylitse muiden. Esimerkiksi kuukauden esineenäkin olleen venetsialaisen Domenico Contarinin (1659–1675) zecchinon arvo on noin vajaa 200 euroa kyseisen kuntoisena. Moni venetsialainen zecchino on tuhansien eurojen arvoinen, mutta ei tämä. Kultarahoja ostaessa kannattaakin tehdä taustatyö huolella, jotta ei tule ostaneeksi huonokuntoista yleistä rahaa harvinaisen hinnalla.

zecchino_hyvaMiksi maallikot sitten ajattelevat kultarahojen olevan aina harvinaisia ja kalliita? Syy lienee, niinkin yksinkertainen, että hyvin harva meistä on elänyt aikana, jolloin kultarahoja on ollut vielä käytössä. Suurelle yleisölle ne ovat tuttuja vain museoista ja elokuvista, jossa ne usein esitetään huippuarvokkaina esineinä, joita vain kaikista rikkaimmat voivat omistaa. Tätä mielikuvaa vahvistavat satunnaiset uutiset löydetyistä mittaamattoman arvokkaista aarrelöydöistä tai huutokaupoissa saavutetuista ennätyshinnoista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s