Keisari Otho ja hänen rahansa

Tänään tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun vuonna 69 Roomaa noin kolme kuukautta hallinnut keisari Otho teki itsemurhan koettuaan tappion Cremonassa Vitelliuksen joukoille.

Se miksi ajattelin tämän vuosipäivän erityisesti huomioida on se, että ehkäpä maailman johtava keisari Othon rahanlyönnin asiantuntija on suomalainen professori Jyrki Muona, joka on ammatiltaan hyönteistutkija Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. Tämä seuraava lyhyehkö esittely keisari Othon rahanlyönnin pohjautuu ensisijaisesti Muonan numismaattisiin artikkeleihin ja esitelmiin, joita olen muutaman kerran päässyt kuuntelemaan.

OTHON RAHAT
Othon rahanlyönti jakautuu kolmeen jaksoon. Ensimmäisessä jaksossa etusivun kehäteksti on muotoa ”IMP M OTHO…” ja kahdessa jälkimmäisessä ilman M-kirjainta eli muotoa ”IMP OTHO…”

Ylärivissä: Othon denaari 1. jaksosta "IMP M OTHO..." (Kuva: Roma Numismatics). Alarivissä: denaari 2. jaksosta: "IMP OTHO..." (Kuva: Gemini)

Ylärivissä: Othon denaari 1. jaksosta ”IMP M OTHO…” (Kuva: Roma Numismatics). Alarivissä: denaari 2. jaksosta: ”IMP OTHO…” (Kuva: Gemini)

Ensimmäisessä tyypissä Othon hiukset ovat ”villit” kuten Nerolla. Muona arvelee tämän johtuneen siitä, että kansan tiedetään arvostaneen ja pitäneen keisari Nerosta, jonka hiukset on kuvattu samalla tavalla ”villinä” hänen omissa rahoissaan. Yläluokka oli puolestaan se joka ei pitänyt Nerosta, ja tämä asenne näkyy osittain myös säilyneessä historiankirjoituksessa. Sanon mukaanhan voittajat kirjoittavat historian. Pian Othokin sai kuitenkin huomata, että pysyäkseen vallassa hän tarvitsee ylimystön tuen, jolloin hän siirtyi pois neromaisesta hiustyylistä hallitumpaan hiustyyliin, joka on tyypillistä hänen 2. ja 3. jakson rahoille.

Ylärivissä: Othon ensimmäisen periodin aikainen "villi" hiustyyli. Alarivissä myöhempien periodin aikainen "siisti" hiustyyli. Piirros: Kevin Butcher (artikkelista The denarii of Otho: a stylistic and compositional study.)

Ylärivissä: Othon ensimmäisen periodin aikainen ”villi” hiustyyli. Alarivissä myöhempien periodin aikainen ”siisti” hiustyyli. Piirros: Kevin Butcher (artikkelista The denarii of Otho: a stylistic and compositional study.)

Kun siirrytään tyylillisistä seikoista pois, niin rahanlyönnin ensimmäisessä ja toisessa jaksossa denaareiden hopeapitoisuus on 90 prosenttia ja keskipaino noin 3,4 g. Viimeisessä jaksossa hopeapitoisuus tippuu kerralla 80 prosenttiin kuin myös rahojen tilastollinen keskipaino tippuu 3,2 grammaan. Viimeisen jakson rahat, joissa keisari on kuvattu ratsastavan hevosen selässä ovat harvinaisia. Tämä koskee myös viimeisen periodin aikaisia kultarahoja (aureus), ja syykin on niin yksinkertainen kuin, että Othon metallivarannot alkoivat olemaan tuolloin lopussa, joka osaltaan selittää sen miksi denaarin hopeapitoisuutta ja painoakin jouduttiin äkillisesti pudottamaan. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Otho löi kulta- ja hopearahaa vain Rooman rahapajassa. Egyptin ja Syyrian provinssin rahapajoissa lyötiin vain pronssi/kuparirahaa.

Leimatutkimuksen ja matemaatikko Warren Estyn kehittämien tilastomenetelmien perusteella Muona on saanut selville Othon aikana rahanlyönnin olleen hyvin intensiivistä. Vuorokaudessa(!) rahan etusivun leimasimia on kulunut 11 kappaletta ja rahan taustapuolen leimasimia 17 kappaletta, ja kun otetaan huomioon että yhdellä leimasimella pystyi lyömään 20 000–30 000 kolikkoa, niin rahapajassa on käytännössä lyöty rahaa yötä päivää sotilaiden palkanmaksun turvaamiseksi.

Tämä tutkimus on sikäli merkittävä, että kyse on ensimmäisestä kerrasta, kun yhden keisarin rahanlyönnistä tehdään näin kattava leimatutkimus, joka käytännössä kattaa koko rahalyönnin. Biologina Muona on tottunut suuren data-aineiston käsittelyyn, joten syy on luultavasti siinä miksi hän oli ensimmäinen, joka tarttui haasteeseen.

Taitava väärennös, mutta ei kuitenkaan täydellinen. Kuva: Gorny & Mosch.

Taitava väärennös, mutta ei kuitenkaan täydellinen. Kuva: Gorny & Mosch.

Muona on myös paljastanut useita keisarin Othon denaareiden väärennöksiä. Tunnetuin esimerkki näistä on lienee yllä oleva denaari, jossa väärentäjä on kaivertanut ratsastajan jalat liian lyhyiksi, sillä hän ei ole kuluneesta aidosta rahasta osannut päätellä jalan oikeaa asentoa.

Vasemmalla aito denaari. Kuten kuvasta voi hahmottaa tulisi ratsastajan polven ylettyä lähes hevosen etujalan yläpäähän saakka. Oikealla väärennös. Jalka on vahingossa kaiverrettu liian lyhyeksi. Kuvakollaasi: Jyrki Muona (kuvan alkuperä Forvm Ancient Coins).

Vasemmalla aito denaari. Kuten kuvasta voi hahmottaa tulisi ratsastajan polven ylettyä lähes hevosen etujalan yläpäähän saakka. Oikealla väärennös. Jalka on vahingossa kaiverrettu liian lyhyeksi. Kuvakollaasi: Jyrki Muona (kuvan alkuperä Forvm Ancient Coins).

Lisätietoja:
Jyrki Muona: The Rome mint coins of Marcvs Salvius Otho. Tutkimusta ja keräilyä: Suomen Numismaattinen Yhdistys 1914-2014.
Jyrki Muona et al.: The denarii of Otho: a stylistic and compositional study. Revista Italiana di Numismatica 01/2009.
Warren Estyn Academia.edu sivusto, josta löytyy osa hänen julkaisuistaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s