Museoissa ylimääräistä rahaa

Museoiden esinepoistot ovat olleet viime aikana kovasti tapetilla. Jyväskylässä Nina Robbins väitteli vasta aiheesta Poisto museokokoelmasta – museologinen arvokeskustelu kokoelmahallinnan määrittäjänä. Tätä ennen Suomen Museoliitto oli julkaissut aiheesta jo viime vuoden puolella oman verkkojulkaisuna Kokoelmapoistojen hyvät käytännöt unohtamatta myöskään Ritva Pulkkisen pro gradu -tutkielmaa aiheesta Poistot museoiden kokoelmahallinnassa (Tampereen yliopisto, 2013). Tuoreemmassa muistissa on YLE:n uutinen Kainuun museon esinepoistoista ja ICOM:in blogikirjoitus Poistoa ei kannata pelätä. Se ei ole museolle uhka.

Keskustelua on herättänyt erityisesti se kuinka esine tulisi poistaa museon kokoelmasta. Yksi – ja kaikista eniten keskustelua ja kritiikkiä herättänyt – tapa on esineen tuhoaminen. Tämä on ymmärrettävää, sillä yksi museolaitoksen tärkeimmistä tehtävistä on esineellisen kulttuurin säilyttäminen. Näin ollen ajatus siitä, että museo tietoisesti ja tarkoituksellisesti tuhoaisi palan menneisyyttä on hyvin vastenmielinen. Kyse on melkein samasta jos eläintarha lopettaisi uhanalaisen eläimen sen vuoksi, ettei eläintarhalla ole sen ylläpitoon varaa. Molemmissa tapauksissa kyse on peruuttamattomasta teosta, joka täysin vastoin niitä perusperiaatetta, jonka vuoksi kyseinen instituutti on ylipäätään olemassa.

Ymmärrän toki esineen tuhoamisen siinä tapauksessa, että kyse on esimerkiksi tuhohyönteisen tai -eläimen pilalle syömästä pöytäliinasta 1960-luvulta. Tämä ei tietenkään ole puolueeton näkemys, koska pöytäliinat eivät kuulu intresseihini, joten rimani niiden hävittämiseen on matalampi kuin vaikkapa tekstiilikonservaattorilla, joka voi nähdä pöytäliinassa jotain säilyttämisen arvoista. Sen sijaan miksi esim. priimakuntoinen kaappikello pitäisi poistaa kokoelmista hävittämällä, kun tarvittaessa kokoelmanumeron kaappikellon alta voi hiomapaperilla pyyhkäistä pois, jonka jälkeen museomestari voi sen viedä vaikkapa paikalliselle antiikkikauppiaalle myyntiin tai lahjoittaa kierrätyskeskukselle mikäli myyminen koetaan epäeettiseksi. Toki tiedän, että poistossa vaikein osuus on museon sisäinen byrokratia, eikä välttämättä esineestä fyysisesti eroon pääseminen.

Museot perustelevat toisinaan hävittämistä poistokeinona museoesineen statukseen vedoten. Minusta museon kokoelmista poistetun esineen status ei ole sen kummempi kuin vaikkapa kirjaston poistokirjan status. Museot toisinaan tahtovat syyllistyä oman yhteiskunnallisen asemansa yliarvioimiseen, joka voi näkyä esimerkiksi juuri museoesineen tai sen statuksen arvottamisessa suuremmaksi kuin vaikkapa tavallinen kadun kulkija tai antiikin keräilijä.

Tämän poikkeuksellisen pitkän johdannon jälkeen päästää vihdoin numismatiikkaan. Miten kokoelmapoistot liittyvät rahoihin? Ensinnäkin jokainen kulttuurihistoriallisen museon esinekokoelma sisältää raha- ja mitalikokoelman, sillä rahat ovat usein runsaslukuisin ja kiinnostavin(!) esineryhmä.

Jokainen keräilijä tietää, että pieneenkin kokoelmaan kertyy helposti kaksoiskappaleita eli dupletteja. Mitä suurempi kokoelma, sitä enemmän näitä dupletteja kokoelma sisältää. Jos puhutaan vaikka ruotsalaisista kuparirahoista, niin voidaan esittää kysymys kuinka monta Kaarle XI:n 1/6 äyriä vuodelta 1666 täytyy museon kokoelmassa olla? Missä vaiheessa pelkkä tiedon tallentaminen riittää ilman, että yksittäistä rahaa talletetaan osaksi kokoelmaa. Toki muuttuvia tapauskohtaisia tekijöitä on aina mukana, mutta hyvin usein tieto esineen löytymisestä on museolle ja tutkimukselle paljon tärkeämpi kuin itse esineen tallettaminen fyysisesti osaksi kokoelmia. Periaatteessa paikallismuseolle, joka ei harjoita tutkimusta, eikä sillä ole viranomaistehtäviä, niin pelkkää näyttelyä varten riittää 2 kappaletta kutakin rahaa, jollei kyse on samoja rahoja sisältävästä rahakätköstä joka halutaan kokonaisuudessaan laittaa esille.

museotMonet merkittävät museot ovat olleet edelläkävijöitä kokoelmapoistoista jo vuosikausia. Viimeksi loppuvuodesta 2014 alankomaalainen rahahuutokauppatalo Schulman B.V. huutokauppasi Deventerin historiallisen museon kokoelman rahaduplikaatteja. Kyseisen huutokauppaluettelon esipuheessa museonjohtaja kertoo, että kokoelmien digitointivaiheessa kävi ilmi, että museon 11 000 rahaa sisältänyt rahakokoelma sisälsi lukuisia duplikaatteja, joita ei nähty enää tarpeelliseksi säilyttää osana museon kokoelmia. Museo oli tarjonnut näitä duplikaatteja ensin muille alankomaalaisille museoille, ja ne rahat jotka eivät kelvanneet museoille tulivat myyntiin ilahduttamaan keräilijöitä.

Eremitaasin duplikaattien (1933) huutokauppaluettelon 1. kuvasivu. Kuva antaa hyvin käsityksen siitä, että myynnissä ei ollut ns. massakohteita.

Eremitaasin duplikaattien (1933) huutokauppaluettelon 1. kuvasivu. Kuva antaa hyvin käsityksen siitä, että myynnissä ei ollut ns. massakohteita.

Tätä paremmin numismaatikot tuntevat Berliinin rahakabinetin duplikaattien myynnin useammassa huutokaupassa vuosina 1894–1903 kuin myös Eremitaasin rahakabinetin duplikaattien myynti useammassa huutokaupassa 1900-luvun alkupuolella. Huom! Olen blogin lukijoita ja kotimaisia keräilijöitä varten loppuun koostanut tiedon Eremitaasin myymistä suomikohteista. Yhdysvalloista puolestaan Metropolitan Museum of Art myi huutokauppatalo Sotheby’s kautta yhteensä 6664 antiikin rahaa 1970-luvulla pidetyissä huutokaupoissa. Museo päätyi tähän, koska sillä ei ollut palkkalistoilla ammattinumismaatikkoa, joka olisi osannut hyödyntää kokoelmaa asiaan kuuluvalla tavalla. Museo piti itsellään vain sille lahjoitetut rahat, jonka lisäksi museon jokaisen osaston asiantuntijat saivat kokoelmasta valita ne säilytettävät rahat, jotka sopivat museon kokoelmapolitiikkaan eli lähinnä ne rahat, jotka voidaan laskea mukaan antiikin taiteen merkkiteoksiin.

Eremitaasi 1911. Suomikohteet.

Eremitaasi 1911. Suomikohteet.

Eremitaasi 1933. Mukana mm. 20 pennin ja 2 pennin koerahat.

Eremitaasi 1933. Mukana mm. 20 pennin ja 2 pennin koerahat.

Advertisements

3 responses to “Museoissa ylimääräistä rahaa

  1. Hieno kirjoitus!Arvostan suuresti työtäsi/työtänne.Tehkää niinkuin oikein on.

  2. Päivitysilmoitus: Muistoja menneestä | rahakabinetti·

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s