Kun myyjät kompuroivat

Kirjoitin helmikuussa siitä kuinka ammattikauppiailta tulee välillä löytäneeksi hienoja löytöjä – neuloja heinäsuovasta – ainoastaan sen vuoksi, että myyjä ei ole tunnistanut rahaa. Tämä on huomattavasti yleisempää kuin aluksi voisi luulla. Koen asian ongelmalliseksi, vaikka olenkin monien muiden ohella hyötynyt tästä kauppiaan kustannuksella.

Se miksi koen asian ongelmalliseksi on se, että mikäli ostaja ei ole myyjä valistuneempi, niin hän voi tulla maksaneeksi reilua ylihintaa tai yksinkertaisesti hän ei koskaan saa selville mitä tuli ostaneeksi. Asiantuntijuuden puute on erityisen ongelmallista silloin kuin numismaattisten esineiden myynti muodostaa oleellisen osan yrityksen liiketoimintaa. Tällöin virheille ei ole tilaa samalla lailla kuin vertaiskaupassa, jossa virheet ovat ymmärrettäviä myyjien ollessa harrastajia, joilla osalla ei välttämättä ole paljoa kokemusta numismatiikasta.

Ruutukaappaus Bukowskis marketin sivuilta. Tunnistus on mennyt täysin poskelleen. Raha keisari Septimius Severuksen lyöttämä, ei Severus Aleksanterin, kuten ilmoitetaan kohteen kuvauksessa.

Ruutukaappaus Bukowskis marketin sivuilta. Tunnistus on mennyt täysin poskelleen. Raha on Rooman keisari Septimius Severuksen lyöttämä, ei Severus Aleksanterin, kuten ilmoitetaan kohteen kuvauksessa.

Hagelstamin kompastuskivi hyvin usein on hyvin niukka kohteen kuvaus. Tässäkään tapauksessa ei ilmoiteta edes painoa.

Hagelstamin kompastuskivi hyvin usein on hyvin niukka kohteen kuvaus. Tässäkään tapauksessa ei ilmoiteta edes painoa.

Asiantuntijuuden – ts. osaamisen– puute näkee yleensä niukkoine kuvauksineen, poskelleen menneinä tunnistuksina, väärennösten päätymisenä myyntiin ja jopa perustietojen täydellisenä puuttumisena. Nämä ovat asioita, joita ammattimyyjältä voisi vähintään odottaa, sillä saavathan he osto- ja myyntiprovisioiden muodossa keskimäärin 30-40% kohteen myyntihinnasta itselleen. Tätä vasten olisi ostajan ja myyjän etu, että rahoilleen saa vastinetta. Yksinkertainen ratkaisu olisi palkata asiansa osaava numismaatikko palkkalistoille, mutta antiikkikauppiasta (lasken tähän huutokaupat!) tietääkseni ainoastaan tanskalaisella Bruun Rasmussenilla on palkkalistoillaan henkilöitä, jotka oikeasti ymmärtävät rahojen, mitaleiden ja muiden numismaattisten esineiden päälle.

Helanderin huutokaupassa tunnistus on tuottanut haasteita.

Helanderin huutokaupassa tunnistus on tuottanut haasteita.

Kohde 48. Roomalainen kultakolikko, Honorius v. 395-423, Ravenna.” Oikea tunnistus: Valentinianus I (364–375) Antiokia. (RIC IX Antioch 2b.)

Kohde 48. ”Roomalainen kultakolikko, Honorius v. 395-423, Ravenna.” Oikea tunnistus:
Valentinianus I (364–375) Antiokia. (RIC IX Antioch 2b.)

Kohde 49. "Bysanttilainen kultakolikko, Venetsia v. 830". Todellisuudessa kyse on venetsialaisesta dukaatista, jonka on lyöttänyt Tommaso Mocenigo (1413-1423).

Kohde 49. ”Bysanttilainen kultakolikko, Venetsia v. 830”. Myöhemmässä kohteen kuvauksessa ”Helana” poistettiin, mutta sekään ei riittänyt. Todellisuudessa kyse on venetsialaisesta dukaatista, jonka on lyöttänyt Tommaso Mocenigo (1413-1423) eli kyse ei ole lainkaan bysanttilaisesta rahasta.

Tässä lopuksi esimerkki siitä kuinka maailmalla numismatiikan ammattilaiset myyvät rahoja. Tieto myy, ja se näkyy tiedon määrässä. Huomatkaa, että myös kuntoluokka on kerrottu.

Ruutukaappaus Classican Numismatic Groupin verkkosivuilta.

Ruutukaappaus Classican Numismatic Groupin verkkosivuilta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s