Minulta aina silloin tällöin kysytään ottomaanien / turkkilaisten rahojen tunnistusta. Hyvin usein nämä rahat ovat rei’itettyjä. Näitä rei’itettyjä rahoja näkee hyvin paljon myös keräilymarkkinoilla. Hyvin harva on kuitenkaan tullut ajatelleeksi miksi juuri ottamaanien / turkkilaisten hopea- ja kultarahoja näkee hyvin usein rei’itettynä. Turkissa näitä on myynnissä yleisesti ja turistien välityksellä niitä on kulkeutunut suuria määriä myös Suomeen matkamuistoina.
Ottomaanien kultarahoja 1800-luvulta. Kuva: http://www.downies.com
Selitys löytyy paikallisesta hääkulttuurista. Morsiamen hääasussa (käytössä olevia) rahoja käytettiin koruina: mitä enemmän rahoja kilisi, niin sitä parempi. Rahoilla osoitettiin avioparin yhteiskunnallinen asema. Hääasun rahat puolestaan saatiin lahjana perheenjäseniltä sekä avioparin ystäviltä. Hääseremonian jälkeen rahoja ei suinkaan jätetty asuun, vaan ne toimivat ikään kuin tuoreen avioparin pesämunana ja rahat palautettiin takaisin maksuvälinekäyttöön eli ne palautettiin takaisin kiertoon. Koska kyse oli yleisestä tavasta, niin ne eivät aiheuttaneet hämmästystä.
Hääasuste n. 1950-1975. Kuva: Jean-Marie Criel / Pinterest
Toinen asuste, johon rei’itetyt rahat kuuluvat hyvin usein olivat napatanssioiden asusteet. Pelkkä Googlen kuvahaku paljastaa, että nykyään myynnissä olevissa napatanssioiden asuissa on hyvin usein yhä leikkirahoja. Ns. vanhoissa alkuperäisissä asuissa rahat olivat aitoja kierrosta poimittuja rahoja.
Tyttäreni Turkista matkamuistona saama napatanssijan mekko, jossa leikkirahoja, jotka matkivat turkkilaisia hopearahoja.
Rahoja on käytetty myös muissa naisten juhla-asusteissa Keski-Aasiassa ja Vähä-Aasiassa, mutta nämä kaksi ensimmäistä asustetta selittävät valtaosan markkinoilla olevista rei’itetyistä turkkilaisista hopea- ja kultarahoista. Rahoja on käytetty myös meilläpäin asusteena ja koruina ”ennen vanhaan”, mutta se aihepiiri saa oman erillisen blogikirjoituksen.
rahakabinetti 