Höpöhöpöä myynnissä

Nuorten ja kokemattomien keräilijöiden harmiksi markkinoilla on aina ollut erilaista roskaa, jota myydään kovaan hintaan mutta mikä on käytännöllisesti katsoen täysin arvotonta. Tyypillistä näille on, että kyse on lyhyt aikaisesta buumista, jolloin tietyltä keräilijäryhmältä pyritään tyhjentämään lompakko käytännöllisesti katsoen arvottomalla tavaralla.

Päätin koota listan parhaillaan markkinoilla olevista asioista, joita mielestäni tulee välttää monestakin eri syystä. Kaikkien tähän koottujen ryhmien taustalla on täysin ”rahat pois keräilijöiltä” ajatusmaailma eli kyseiset jutut on:
1) valmistettu puhtaasti keräilijöille;
2) niiden myyntihinta on kymmeniä euroja;
3) ne ovat todellisuudessa arvottomia;
4) Ne eivät useinkaan ole edes oikeita rahoja.

Tällöin on syytä muistaa sananlasku: Jos se valmistetaan keräilijöille, siitä ei tule koskaan keräilyesinettä!

1) Koe-eurot
Markkinoilla on yllättävän paljon myynnissä erilaisia rahalta näyttäviä esineitä, joita myydään ”koe-euroina”, mutta jotka eivät oikeasti ole koe-euroja, vaan metallikappaleita, jotka on valmistettu jossain metallipajalla – ei siis oikeassa rahapajassa, kuten aidot koerahat. Kyseiset rahat eivät siis ole aitoja koe-euroja, eivätkä ne ole euroja tai edes oikeita rahoja. Markkinoilla on paljon Vatikaanin koe-euroja ja Monacon Grace Kellyn erikoiseuron ”koe-euroversioita” ja jopa euroryhmään kuulumattomien valtioiden, kuten Britannian, Ruotsin, Tanskan ja Moldovan ”koe-eurosarjoja”. Kaikki nämä ovat täysin arvotonta höpöhöpöä.

Vatikaanin ”koe-eurot”, joilla ei ole mitään tekemistä eurojen, Vatikaanin tai oikeiden koerahojen kanssa.

Britannian testieurosarja vuodelta 2003. Täyttä höpöhöpöä alusta loppuun vakuutatvasta ulkonäöstä huolimatta. Ei mitään numismaattista arvoa.

2) Kullatut rahat
Markkinoilla on viimeaikoina nähty paljon kullattuja seteleitä ja kolikoita joita myydään korkeaan hintaan. Kullatut setelit eivät ensinnäkään ole aitoja seteleitä, vaan ilmeisesti jonkinlainen muovikalvo joka päällystetty lehtikullalla.

Kullattuja ”euroseteleitä.” Eivät ole oikeita seteleitä, eivätkä euroja, vaan lehtikullattua muovia. Ei kukaan ole niin tyhmä, että kultaisi oiken 500 euron setelin, jonka myisi sittem 40 € eteenpäin.

Markkinoilla näkyy myös kullattuja erikoiseuroja sekä muita historiallisia rahoja. Numismaattisessa mielessä rahat on pilattu ja ne ovat arvottomia. Kullatulla risurahalla ei saa edes enää maitolitraa lähikaupasta.
3) Eroottiset eurot
Luulit varmaan nähneesi jo kaikki? Nämä eivät ole aitoja rahoja, eikä näillä mitään tekemistä eurojen tai seteleiden kanssa. Mutta joku näistäkin on joskus maksanut useamman kympin, ei näitä muuten olisi valmistettu.

4) Väritetyt eurot
Joku rahakauppias keksi vuosia sitten alkaa värittämään eurokolikkoja. Ihan kuin erikoiseuroja ei tarpeeksi useasti ilmestyisi jo nyt. Tällöin tavallisen – jälkikäteen maalatun – eurokolikon sai myytyä korkeammalla hinnalla jollekin kokemattomalle keräilijälle. Todellisuudessa kolikon maalaaminen laskee rahan keräilyarvoa samalla tavalla kuin vaikkapa rahan ylipuhdistaminen.

Mitä pahaa sitten näissä on?
Kyseiset esineet on valmistettu 100% keräilijöille. Tästä johtuen ne ovat ylihinnoiteltuja ja todellisuudessa arvottomia. Näistä monetkaan eivät ole edes oikeita rahoja. Tästä johtuen näillä esineillä ei ole juurikaan jälkimarkkinoita eli buumin mentyä ohi näitä ei kukaan huoli edes ilmaiseksi. Näitä ostamalla kokematon keräilijä tulee laillisesti ryöstetyksi. Tämä voi johtaa siihen, että maailma menettää yhden keräilijän tämän petyttyä siihen, että rahakauppiaat ovat pissanneet häntä silmään vuosien ajan. Ovathan nämä kaikki höpöhöpörahat näyttäviä, mutta se ei valitetevasti tee näistä arvokkaita tai kysyttyjä keräilykohteita. Numismatiikkalla ei ole mitään tekemistä missikisojen kanssa.

Advertisements

One response to “Höpöhöpöä myynnissä

  1. Hyvä kirjoittaa näistä, josko joku aloitteleva keräilijä välttäisi niihin haksahtamisen. Ns. minikultarahat taitavat pääsääntöisesti myös olla jäljitelmähöpöhöpöä, joilla ei ainakaan rahojen kanssa ole mitään tekemistä.

    Silloin tällöin tulee niissä olevien kolikoiden takia hankittua kolikkokirjeitä (jälkimarkkinoilta huokeasti), joista irroitan kolikon aina pois. Menee liikaa kiiltokuvien keräilyksi minun mittapuullani, että liittäisi kuorenkin kokoelmaan.

    Filatelian puolella näissä asioissa on menty vielä laajemmassa mittakaavassa keräilytavaran tuottamiseen ison harrastajajoukon salliessa sen. Mm. Ensipäivänkuoria ei tavallisesti lähetetä kenellekään, vaan kuoret leimataan ja myydään suoraan albumeihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s