Piiritysrahat

Heinäkuun alussa jaoin Facebookissa Kaponieerin kirjoituksen Paviassa vuonna 1524 lyödyistä rahoista, jotka kaupungin varuskunnan komentaja Antonio de Leyva oli lyöttänyt kaupungin arvoesineistä Pavian piirityksen aikana. Numismaatikko pystyy jo silmämääräisesti päättelemään kyseisten rahojen lyödyn poikkeusoloissa. Tämän havaitsee helpoiten aihion epämääräisestä – usein neliskulmaisesta – muodosta ja yksinkertaisesta leimasta, joka Pavian tapauksessa on vain rahan toisella puolella. Leiman latinankielisen lyhenteen ”CES PP OB” (lat. Cesareis Papiae Obsessis = suom. Keisarillisen Pavian piirityksen aikana) ymmärtäminen helpottaa tätä entisestään.

Epämääräinen tai neliskulmainen aihio kertoo numismaatikolle, että rahaa on pitänyt lyödä suuri määrä hyvin lyhyessä ajassa. Pyöreän aihion (ts. tavallisen pyöreän kolikon) valmistaminen on työläämpää ja kestää täten kauemmin, joten tästä poikkeaminen kertoo yleensä, että aikaa ei ole ollut uhrata turhaan hienosteluun. Yleensä tällainen tilanne syntyy, kun eletään ns. veitsi kaulalla.

Pavian piiritysrahat eivät ole ainutlaatuisia, sillä onhan länsimainen historia hyvin pitkälle sodankäynnin historiaa. Rahoilla on aina ollut oma merkittävä osansa sodankäynnissä: rahat tekivät sotureista sotilaista. Raha myös synnytti palkkasotilaiden ammattikunnan ja raha on sotaa ylläpitävä voima yhä nykypäivänäkin. Hädässäkin kaupunkien oli turvattava maksukykynsä siinä missä veden ja ravinnon saannin. Kun yhteys ulkomaailmaan katkesi piiritysten aikana, niin äärimmäisessä hädässä jouduttiin turvautumaan arvoesineiden sulattamiseen ja niiden lyömiseksi piiritysrahaksi.

Mutta palataan takaisin piiritysrahoihin. Vastaavanlaisia rahoja lyötiin myös muun muassa Wienissä vuonna 1529, kun ottomaaniarmeija kolkutteli kaupungin portteja yrittäen jatkaa matkaansa syvemmälle kohti Keski-Eurooppaa. Rahoissa on teksti Turck Blegert Wien (Wien turkkilaisten piirittämänä) ja vuosi 1529 kertovat mistä on kyse.

Sama tarina toistuu myös muun muassa Tournaissa (nyk. Belgia), joka osana Espanjan perimyssotaa piiritettiin vuonna 1709. Kaupungin hopeaesineistö lyötiin rahaksi. Hopean loputtua ryhdyttiin myös lyömään kuparirahaa. Pavian rahojen tavoin nämäkin hopearahat ovat yksipuolisesti leimattuja, vaikkakin kaupunkilaiset ovat usein kaivertaneet takasivulle ”selityksen”. Hädästä kertoo myös se, että rahojen leimasin on aihiota suurempi, jonka johdosta osa leimasta ei ole mahtunut rahoihin. Erikoista rahoissa on se, että hallitsijan sijaan rahoissa on markiisi Louis Charles de Hautefortin (1658-1721) muotokuva kuninkaan sijasta. Markiisi joutuikin tästä myöhemmin vastaamaan hallitsijalle, sillä muotokuvan lyöttäminen rahoihin oli varattu yksinomaan hallitsijalle.

Myös Maastrichtissa vuonna 1794 turvauduttiin piiritysrahan lyömiseen. Poikkeuksellisesti nämä rahat ovat pyöreitä, mutta leima on sitten sitäkin pelkistetympi. Siinä kerrotaan ainoastaan lyöntivuosi, kaupungin tunnus (tähti) ja nimellisarvo 100 St (Stuivers).

Bredasta vuodelta 1625 tunnetaan myös piiritysrahoja, jotka noudattavat samaa kaavaa. Yksipuolinen leima neliskulmaisella aihiolla.

Lopuksi on syytä mainita Jülichin piiritysrahat vuodelta 1621. Tämä harvinainen sarja sisältää useampia nimellisarvoja, joista kaikkia ei ole edes kuvaan yritetty mahduttaa. Suurempien nimellisarvojen kohdalla leimoja on reunoilla useampia. Tällä epäilemättä pyrittiin ehkäisemaan rahan vuolemista eli syrjärihlauksen puuttuessa haluttiin jollakin tavalla kontrolloida rahaan kajoamista. Pienempien nimellisarvojen kohdalla tämä ei ollut tarpeen.

Numismaattisesti ajatellen piiritysrahat ovat mielenkiintoisia. Ne sijoittuvat tiettyyn hetkeen, jolloin joudittiin turvautumaan äärimmäisiin keinoihin. Lyöntiteknisesti rahat ovat nopeasti valmistettuja. Vaikka rahojen idea on ollut ”suuri määrä mahdollisimman nopeasti”, niin siitä huolimatta rahoja on säilynyt pieni määrä, usein myös lyöntimäärät ovat todellisuudessa olleet vaatimattomia ainakin mikäli lyöntimäärää verrataan normaali lyönteihin. Olihan jalometallien usein määrä rajallinen. Konfliktien päätyttyä kierrossa olleet piiritysrahat on epäilemättä sulatettu. Osa meidän säästyneistä piiritysrahoista on epäilemättä säilytetty muistoesineenä tai sitten ne ovat peräisin rahakätköstä, jota kätkijä ei koskaan palannut hakemaan. Tästä johtuen piiritysrahat ovat usein hyvin hintavia ja ”museokamaa”.

Piiritysrahat ovat erinomainen osoitus siitä, että rahat pystyvät kertomaan tarinan. Ne eivät ole mykkiä esineitä. Ne olivat tärkeitä aikalaisille, siksi mekään emme saa niitä unohtaa.

Englannin sisällissodan aikaisia (1642-1646) piiritysrahoja Newarkista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s