Miehet, jotka halusivat keisariksi

Historia on voittajien kirjoittamaa. Meille on säilynyt se kapea otos kirjallisuudesta, joka on haluttu säästää. Se on suodattunut vuosisatojen ajan ja joka ainoa kerta se on subjektiivisesti valikoitu. Tämäkään ei ole aina riittänyt, vaan aika on toisinaan vienyt siitä voiton.

Rahoilla on kirjoihin verrattuna muuta merkittävä etu. Ne ovat (usemmiten) jalometallia – ne toisin sanoen säilyvät paperia, pergamenttia tai papyrusta paremmin. Historiankirjoittajien – voittajien – käsi ei niihin ulotu. Damnatio memoriae oli helppo kohdistaa joihinkin esineryhmiin. Piirtokirjoitukset eivät pakene, joten niistä nimet on helppo hakata pois. Rahoihin Damnatio memoriae oli vaikea ulottaa aikana, jolloin ei ollut olemassa tehokasta keskuspankkijärjestelmää, joka olisi saanut poisvedettyä kierrosta halutut rahat. Jos lyömäsi raha ehti ulos rahapajasta, sillä oli mahdollisuus selvitä, kadota ja lopulta taas löytyä satoja tai tuhansia vuosia myöhemmin.

Silbannacus oli roomalainen usurpaattori, vallananastaja. Hän halusi keisariksi, mutta epäonnistui. Historiankirjoituksessa hän on nimetön reunamerkintä: nimetön kapinoitsija jossain valtakunnan reunalla.

Vuonna 1937 British museum hankki kokoelmiinsa sveitsiläiseltä rahakauppiaalta Ranskan koillisosasta Lorrainesta löytyneen rahan. Se antoi nimen henkilölle, jota antiikin historiankirjoittajat eivät vaivautuneet nimeämään: Silbannacus.

Silbannacuksen kaksoisdenaari eli antoninianus. Rahan halk. 23 mm; 3,53 g. © The Trustees of the British Museum

Vuodet 248 ja 249 olivat levotonta aikaa Rooman valtakunnassa. Vastakeisareita nousi kuin sieniä sateella: Jotapianus kapinoi Idässä, Pacatianus ja Sponsianus Tonavalla. He kaikki halusivat keisareiksi. Vuosikymmenien ajan uskottiin, että myös Silbannacus rähinöi Rheinin alueella noihin samoihin aikoihin.

Sitten noin neljäkymmentä vuotta sitten Pariisin lähistöltä löytyi toinen Silbannacuksen lyöttämä kolikko. Se tuli maailman tietoisuuteen kuitenkin vasta vuonna 1996. Rahan takasivulla oli kuvattuna sodan jumala Mars. Sama takasivu esiintyy vuonna 253 kolmen kuukauden ajan Roomaa hallinneen Aemilianuksen antoninianuksissa. Se merkitsi, että Silbannacuksen on täytynyt lyödä rahansa vasta tämän jälkeen.

Vajaa kolme kuukautta Roomaa hallinneen Aemilianuksen antoninianus.

Aemilianus oli noussut valtaan syrjäytettyään vallasta Trebonianus Galluksen. Ennen kuolemaansa Gallus oli ehtinyt kutsua avukseen Valerianuksen. Tämä marssi joukkoineen Italiaan ja kohtasi Aemilianuksen joukot Spoletiumissa (nykyisessä Spoletossa). Ennen taistelua Aemilianuksen joukot kuitenkin surmasivat komentajansa ja siirtyivät Valerianuksen puolelle. Tutkimus on osoittanut, että viimeisin Silbannacuksen raha on todennäköisesti lyöty Roomassa. On esitetty hypoteesi, että Silbannacus oli Aemilianuksen joukkojen komentaja, joka pysyi tämän rinnalla loppuun saakka. Ehkä hän yritti estää viimeiseen saakka estää Valerianuksta pääsemästä valtaan? Yksi asia on kuitenkin varma: ilman numismatiikkaan emme olisi koskaan kuulleet hänestä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s