Säästöpankkimitalit

Minulla on ollut parin vuoden ajan hyvin hitaasti edennyt julkaisuprojekti liittyen useimpien keräilijöiden tuntemiin Säästöpankkimitaleihin. Tiedustelin parisen vuotta sitten Numismaatikkoliiton silloiselta puheenjohtajalta Erkki Lähderannalta liiton kiinnostusta julkaista kyseinen läpyskä ja se saikin alustavasti vihreää valoa, mutta homma jäi puolitiehen oman ajanpuutteen vuoksi. Julkaisu on kuitenkin tässä kaiken aikaa edennyt hitaasti sen ollessa lähinnä satunnaista puuhastelua silloin, kun tylsyys on iskenyt ja aivot ovat kaivanneet vaihtelua.



Parisen viikkoa sitten projekti sai hieman lisäboostia, kun sain pohjahinnalla huutonetistä ostettua pari isompaa erää, joista toinen sisälsi lähes täydellisen kokoelman kotimaisia ja ruotsalaisia säästöpankkiviikkomitaleita. Joukossa oli muun muassa täydellinen presidenttisarja, joka tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että mukana oli lisäksi presidenttisarjan molemmat kieliversiot hopeaan lyötynä.




Mutta kerrataan kaikille mitä nämä useimpien mitalit oikein ovat. Lukuisat Säästöpankit jakoivat säästöpankkiviikon yhteydessä mitaleita ilmaiseksi asiakkailleen lähinnä 60-luvulla. Keräilymarkkinoilla mitalit ovat pääsääntöisesti ns. massaa eli arvoltaan vähäisiä. Yhden mitalin arvo on tällä hetkellä noin euron verran. Mitaleiden vähäinen arvostus johtuu useimpien mitaleiden hyvin suuresta valmistusmäärästä niiden kysyntää nähden, mutta myös siitä, että nämä kaikkien tuntemat mitalit ovat kokonaisuudessaan todellisuudessa varsin heikosti tunnettu ryhmä keräilijöiden keskuudessa, kun ainoastaan näitä mitaleita systemaattisesti keränneet henkilöt tietävät mikä on yleinen ja mikä on kiven alla. 

Säästöpankkien asiakkaat tuntuvat suhtautuneen mitaleiden koteloihin kuten mihin tahansa pakkauksiin eli mitali on pidetty tallessa, mutta kotelo nakattu roskikseen. Olen itse toistaiseksi listannut reilu 350 eri koteloa ja oma arvioni on, että erilaisia koteloita on todellisuudessa varmaan lähemmäs 400-500 kappaletta, sillä uusia koteloita tulee yhä lähes kuukausittain vastaan huutonetissä ja tori.fi:ssä. 

Keräilymarkkinoilta onkin mahdollista tehdä löytöjä etenkin erilaisten koteloiden suhteen, joista useat – etenkin pienempien Säästöpankkien kotelot – ovat huomattavasti harvinaisempia kuin itse mitalit. Tässä tapauksessa harvinaisuus ei kuitenkaan ole missään nimessä synonyymi huomattavalle rahalliselle arvolle. Harvinaisimmista koteloista harvemmin saa edes pienintä paperirahaa, joten sellaisia ostettaessa suurin voittaja taitaa olla posti, jonka postimerkki muodostaa suurimman osan hinnasta.

Koteloiden lisäksi mitaleiden joukossa on joitain harvoja virhelyöntejä, jotka tunnetusti ovat keräilijöiden suosiossa, kunhan joku ensin kertoo heille kyseessä olevan virhelyönnin. Näiden lisäksi presidenttisarjan mitaleista on olemassa edellä mainitut hopeaan lyödyt mitalit, jotka ovat hyvin harvinaisia. Joistakin mitaleista löytyy myös alumiinipronssin ohella muun muassa kupariin lyödyt mitalit. Säästöpankkimitalit muodostavatkin hyvin laajan kokonaisuuden toisin kuin yleisesti luullaan.

Lisälukemista:
http://jm78.mbnet.fi/sp_mitalit/sp_mitali.html