The Bargain Page for Beginners

Katselin eilen vanhoja saksalaisen rahaliike Münzen und Medaillen myyntilistoja 1960-luvun alusta etsiessäni proveniensseja ja silmiini pisti sivu, joka oli otsikoitu ”The Bargain Page for Beginners”. Näillä sivuilla oli lähinnä edullisia alle 10 Saksan markan hintaisia rahoja, kun luettelon muut rahat vaihtelivat hinnoiltaan paristakymmestä useampaan tuhanteen Saksan markkaan. Reaktioni otsikointiin oli kaksijakoinen: huvittunut ja hieman hämmästynyt. On jonkin sortin mutkien oikomista jos tekee yleistyksen, että edullisia ja halpoja keräävät ovat kaikki aloittelijoita ja amatöörejä. Tästähän seuraa automaattisesti induktiivisen päättelyn sääntöjen mukaan yleistys, että arvokkaat rahat ovat sitten kokeneiden heiniä. Näinhän ei tietenkään ole, koska yhtä lailla halvat rahat voivat tietyissä tapauksissa kiinnostaa myös kokeneita keräilijöitä. Toki tietty totuuden siemen tuossa toki yhä on, koska harvan aloittelevan keräilijän kokoelma oli tuolloin tai nykyäänkään mikään huippukokoelma, vaan yleisemmin se kokoelman rakentaminen aloitetaan hankkimalla ne halvat ja yleiset rahat ensin. Nykyaikana ne kokoelman ensimmäiset rahat ovat yleisemmin metallinilmaisimella löydettyjä vanhoja rahoja, pöytälaatikosta vuosikymmeniä pyörineitä markkoja tai sitten joku kaupan kassalta saatu euro, joka on herättänyt mielenkiinnon sen jälkeen, kun Iltapäivälehdestä on luettu ”Tarkista löytyykö lompakostasi Monacon Grace Kelly” -tyylinen höpöjuttu.



Mutta palataan takaisin 1960-luvulle. On muistettava, että tuolloin rahojen keräily ei vielä ollut koko kansan harrastus, vaan lähes kaikki keräilijät olivat vielä yhteiskunnan parempiosaisia. Tuolloin vanhojen rahojen keräilystä oli vasta pikkuhiljaa muodostumassa nykyisen kaltainen koko kansan harrastus, jolloin rahojen keräilystä kiinnostuivat myös ne henkilöt, joilla ei ollut taustalla huomattavaa varallisuutta tai sitten oppinutta perhetaustaa. Erotuksena nykyaikaan tuolloin tietotaidon ja kokemuksen kertyessä huomattava osa keräilijöistä kykeni ostamaan ongelmitta kalliita kohteita, josta johtuen ”The Bargain Page for Beginners” oli täysin validi osio, koska peruskokoelman muodostamisen jälkeen valtaosa keräilijöistä pystyi ostamaan kokoelmasta puuttuvat kalliimmat rahat pois.

Nykymaailmassa numismaattinen tietotaito ei ole enää välttämättä sidoksissa henkilön perhetaustaan tai tämän hetkiseen sosioekonomiseen taustaa, mutta toki varallisuus yhä sanelee sen kuinka hienon kokoelman saa elämänsä aikana muodostettua. The Tyrant -kokoelman kaltaisen huippukokoelman rakentaminen yhä vaatii omistajaltaan käytännössä miljardiomaisuuden, jotta saa miljonäärit jätettyä taakse huutokaupassa (The Tyrant -kokoelman omistaja on teknologiamiljardööri Dan O’Dowd).

En väitä, että ennen vanhaa asiat olivat paremmin. Yksi asia toki oli tuolloin toisin. Tuon ajan rahakauppiaat Albert Baldwinsta Etienne Bourgeyhin (1864-1942) olivat raudan kovia ammattilaisia. Nykypäivänä sen sijaan uusia keräilyrahojen parissa toimivia yrityksiä ja henkilöitä ilmestyy kuin sieniä sateella, eikä näiden taustalta löydy välttämättä juurikaan minkäänlaista osaamista, vaan yrityksen perustaja saattaa olla varsin noviisi, joka ei tunnista väärennöksiä saati vanhempia rahoja ja kaikki osaaminen perustuu kahteen näppäinyhdistelmään: Ctrl+C ja Ctrl+P. Tämä sitten kostautuu yleensä mahdollisissa reklamaatiotilanteissa, jolloin asiakkaat jäävät yleensä nuolemaan haavojaan, kun esimerkiksi väärennöstä ei suostuta ottamaan takaisin.