Brysselin vuoden 1908 hopea-aarre

Heinäkuussa 1908 Brysselistä löydettiin rakennustyömaalta pronssipata, joka sisälsi hieman yli 150 000 keskiaikaista hopearahaa. Rahoista noin 70 000 oli flaamilaisia ja loput käytännössä englantilaisia. Rahat oli kätketty aikaisintaan vuonna 1265. Belgian lain mukaan rahat kuuluivat majatalon omistajalle, jonka purkutyömaalta rahat oltiin löydetty. Omistaja myi koko aarteen jättämättä yhtään kolikkoa itselleen muistoksi. Kätkön kaikki englantilaiset rahat – joita oli 80 927 kappaletta – myytiin Charles Dupriez’n huutokaupassa vuonna 1909 yhtenä eränä maineikkaalle englantilaisella rahakauppiaalle Albert H. Baldwinille.

Henrik III (1216–1272). WALTER ON LVND. Lontoo. Rahamestari: Walter. ø 18,5 mm; 1,4 g.

Henrik III (1216–1272). WILLEM ON CANT. Canterbury. Rahamestari: Willem. ø 20 mm; 1,3 g.

Vaikka Baldwin oli ammatiltaan rahakauppias, niin hän ei alkuun myynyt rahoja, vaan piti ne kaikki itsellään. Muutama oman aikansa tunnetuimmista numismaatikoista sai sentään luvan käydä rahat läpi. Toisen maailman sodan aikana kätkön kaikista huonokuntoisimmat rahat päätyivät sulatusuuniin, ja saaduilla varoilla maksettiin yrityksen kuluja. Myöhemmin 1950-luvulla osa rahoista päätyi varkaiden käsiin. Varkaat olivat sen verran ahneita, että pakkasivat rahoja enemmän kun taskuun ja pusseihin mahtui, josta johtuen pakomatkan varrelta löytyi tasainen virta näitä rahoja. Ihmiset kuulemma yhä löytävät näitä ryöstettyjä rahoja puutarhoistaan, joita pitkin varkaat pakenivat. Lopulta Baldwin myi osan rahoista keräilijöille.

Aboa Vetuksen mainosvihkonen näyttelystä sekä Monetan mainos asiakkailleen myynnissä olevista Brysselin kätkön rahoista.

Kotimaisilla keräilymarkkinoilla on paljon liikenteessä Brysselin hopea-aarteeseen kuuluneita rahoja. Kyseiset rahat ovat peräisin Suomen Monetalta, joka vuonna 2004 järjesti Brysselin hopea-aarteesta kertovan kiertonäyttelyn Turussa Aboa Vetus & Ars Nova –museossa. Näyttelyn yhteydessä Moneta myi myös rahoja asiakkailleen, jotka se oli ostanut Baldwin’silta. Yleensä olen hyvin kriittinen Monetaa kohtaan, mutta tässä tapauksessa minun on sanottava, että tässä tapauksessa Moneta on ison kiitoksen ansainnut.

Mutta palataan takaisin näyttelyyn. Vierailin itse kyseisessä näyttelyssä  ja muistini mukaan minulla on siitä valokuviakin, mutta tähän hätään en niitä löytänyt. (Julkaisen ne myöhemmin, kunhan ne jostain löytyvät.) Näyttely itsessään oli muistini mukaan pienoinen pettymys, sillä näyttely oli ylisuuriin odotuksiin nähden hyvin suppea (vaikkakin rahoja olikin kuulemma noin 11 000 kpl), eikä informaatiota kätköstä ollut näyttelyssä normaalia enempään.

Gullbekkin ja Mayhewin 60 sivuinen kirjanen Brysselin aarteesta. Kirja on yhä saatavissa.

Toki tuolloin oli jo saatavilla Gullbekkin ja Mayhewin kirjoittama pieni tietokirja: ”Brysselin hopea-aarre. Kaikkien aikojen suurin keskiaikaisten rahojen löytö Euroopassa”. Kyseinen kirja oli kauan paras yleisesti saatavilla oleva tietolähde kyseisestä rahakätköstä. Tilanne korjaantui vasta pari vuotta sitten vuonna 2012, kun huutokauppatalo Baldwin’s julkaisi yli 300 sivuisen teoksen The Brussels Hoard of 1908. The Long Cross Coinage of Henry III, joka pohjautuu noin 34 500 kolikon aineistoon. Teoksessa esitellään muun muassa perusteellisempi luokittelu Henrik III rahoille, joissa on pitkäsakarainen risti takasivulla. Luokittelu pohjautuu hyvin pitkälle tyylillisiin seikkoihin, kuten kruunun muotoon, kasvojen muotoon, valtikkaan, kehäkirjoitukseen yms. Kyseinen teos on akateeminen teos, joten suurelle yleisölle edellä mainittu teos on yhä aivan riittävän kattava.

Vuonna 2012 ilmestynyt teos The Brussels Hoard of 1908. The Long Cross Coinage of Henry III.

Sitten muutama sananen kätkön rahoista. Brysselin hopea-aarteeseen kuuluneet rahat on suhteellisen helppo tunnistaa rahan reunoille sijoittuvasta tummasta kauniista patinasta. Myynnissä olevat rahat ovat lähes poikkeuksetta joko Lontoon tai Canterburyn rahapajoista peräisin. Baldwin’s on myynyt myös muiden rahapajojen kolikkoja huutokaupoissaan, mutta ne ovat huomattavasti harvinaisempia. Takasivulla kerrotaan lyönnistä vastannut rahamestari sekä lyöntipaikkakunta. Minulla on ollut Brysselin rahoja yhteensä 8 kappaletta kokoelmassani, mutta tällä hetkellä niitä on vain kaksi, sillä en ole nähnyt tarpeelliseksi hamstrata niitä enempään itselleni.

IOh’s ON CANTER. Canterbury. Rahamestari: John.

Brysselin rahakätkön rahoille hyvin tyypillinen patina on reunoilta tumma patina. ROBERT ON CANT. Canterbury. Rahamestari: Robert.