Arkhelaoksen stateeri

Edellisestä blogikirjoituksesta on ehtinyt kulua jo lähes 1,5 vuotta. Se on hyvin pitkä hengähdystauko ja tässä välissä on ollut lukuisia asioita, joista tänne olisi voinut kirjoittaa, mutta en ole sitten jaksanut tarttua kynään. Välillä olen jopa miettinyt koko blogin deletoimista tarpeettomana, mutta en ole sitten saanut vedettyä piuhoja irti seinästä. Mutta siirrytään sitten itse asiaan.

Viime viikolla minulta kysyttiin mielipidettäni seuraavaan HTO-huutokauppaan tulevan kohteen aitoudesta. Olin jo valokuvan perusteella tunnistanut rahan Makedonian hallitsija Arkhelaoksen (413-400/399 eaa) stateeriksi (n. 24 mm; 10,7 g; 4h). Rahassa oli kuitenkin reunavika, josta kävi ilmi ettei rahan sisus ja pinta olleet samaa materiaalia. Valokuvien perusteella on todella vaikea todeta kohteen aitous, joten raha toimitettiin postin välityksellä minulle nähtäväksi.

KINGS of MACEDON. Archelaos. 413-400/399 BC.
AR Stater, Aigai mint.
Obv. Head of Apollo right, with short hair, wearing tainia.
Rev. [A]PXE-ΛAO, horse advancing right, trailing rein in linear square within shallow incuse square.

Raha näyttää päällisin puolin olevan kunnossa, jonka lisäksi fyysiset mitat täsmäsivät tunnettuihin aitoihin kappaleisiin, mutta siitä huolimatta intuitioni sanoi, että jokin ei nyt kuitenkaan täsmää. Pyörittelin rahaa käsissäni ja pohdiskelin asiaa. Mietin itsekseni, että hopean väri saattoi ehkä olla hieman kellertävä, mutta se ei yksistään välttämättä vielä tarkoita yhtään mitään, sillä hopea voi kevyesti värjääntyä eri syistä. Sitten kun tutkiskelin reunavikaa tarkemmin, niin kerroksia oli havaittavissa yhteensä kolme: sisus, messinginvärinen ohut kerros sekä hopeinen pinta. Olin tästä kerroksellisuudesta entistä epäileväisempi, mutta koska en missään nimessä ole rahojen aitoutuksen asiantuntija, niin päätin kysyä myös tuttavaverkostoltani lisämielipiteitä asiaan.

Eräs ruotsalaiskreikkalainen rahakauppias, joka on myynyt antiikin rahoja jo neljän vuosikymmenen ajan totesi valokuvan perusteella rahan olevan aito. Hän arveli raha olleen koruna ja reunavian syntyneen siitä. Hyvin kokenut ja arvostettu yhdysvaltalainen keräilijä totesi rahan sisuksen olevan kristallisoitunutta hopeaa, joka on käytännössä mahdoton väärentää, joten hän piti rahaa aitona. Tässä välissä ajattelin olleeni väärässä, mutta sitten lontoolaisen Roma Numismaticsin toimitusjohtaja vastasi, että hänestä kyseinen raha on elektrotyyppi. Samaan kuoroon liittyi myös toinen kokenut yhdysvaltalainen keräilijä, joka on tunnetusti hyvä havaitsemaan väärennöksiä. Hän oli lähettämästäni valokuvasta havainnut myös sauman, jota en ollut paljain silmin havainnut, vaikka olinkin reunan käynyt läpi.

Rahan reuna. Nuolet osoittavat liitossauman.

Maailmalla on useissa museoissa näytteillä on elektrotyyppejä aitojen kappaleiden tilalla (pääasiassa) turvallisuussyistä, joten elektrotyyppejä voidaan pitää ns. museokopioina, jotka ovat usein niin korkeatasoisia, että ne ovat usein tunnistettavissa kopioksi ainoastaan painonsa perusteella. Tässä tapauksessa paino täsmäsi aitoihin kappaleisiin, joten asia hieman vaikeutui. Toisaalta rahan eri materiaalien kerroksellisuus oli selkeä merkki, mutta asia on aina hyvä varmistaa, sillä numismaatikoiden hyvin tunteman sanon mukaan on suurempi rikos tuomita aito raha väärennökseksi, kuin väärennös aidoksi. Tästä huolimatta raha on ns. keräilykappale, sillä maailmassa elektrotyyppejä myydään usein ja ne paikasta ja rahasta riippuen voivat saavuttaa ihan kohtuullisen vasarahinnan, sillä elektrotyypit ovat usein rahoja, joita ns. tavallisen budjetin omaava keräilijä ei välttämättä saa koskaan aitona ostettua itselleen.

Lisälukemista elektrotyypin valmistuksesta: C. G. Slack: Technical Notes on the Cleaning and Reproduction of Silver Coins. Irish Archaeological Research Forum. Vol. 1, No. 1 (1974), s. 52-58.

PS. Seuraavaan HTO-huutokauppaan on tulossa myyntiin suuri määrä roomalaisia rahoja.