Tämän kuukauden esineenä on tuorein hankintani, josta olen siitä erityisen ylpeä, sillä hyvin harvoin reiluun grammaan hopeaa saadaan pakattua yhtä paljon historiaa.
Kaarle II Kaljupään (840-877) denaari Mellestä.
Kyseinen raha on karolingikuningas Kaarle II Kaljupään (823-877) denaari. Raha on lyöty Mellessä, joka on nykyisin Ranskan kunta Deux-Sèvresin departementissa Poitou-Charentesin hallintoalueella. Se perustettiin Kaarle Suuren valtakaudella hopeakaivokseksi, ja kaupungissa sijaitsi jonkin aikaa Ranskan rahapaja, jossa tämäkin raha on lyöty.
Kaarle II oli Kaarle Suuren pojanpoika ja Ludvig Hurskaan (814-840) poika tämän toisesta avioliitostaan. Ludvig Hurskaan tarkoitus oli alkuaan jakaa valtakunta kolmen ensimmäisestä avioliitosta saadun poikansa – Lotharin, Pipin ja Ludvig Saksalaisen – kesken. Vuonna 817 Ludvig oli jo ehtinyt julistaa Lotharin pääperijäkseen ja kanssahallitsijakseen frankkien ns. valtiopäivillä. Ensimmäisen vaimon kuoltua vuonna 818 Ludvig kuitenkin meni naimisiin Judit von Welfin kanssa ja vuonna 823 Ludvigille syntyi tämän neljäs poika, Kaarle II Kaljupää.
Charles de Steuben (1788–1856) näkemys Kaarle II Kaljupäästä, joka Wikipedian mukaan ei ehkä sittenkään ollut todellisuudessa kalju, sillä lisänimi saattoi olla vain keskiaikaista huumoria. Historioitsijoiden mukaan hänellä todellisuudessa oli paksut hiukset ja runsas parta. Kuva: Wikipedia commons
Lotharin suhteet isäänsä kiristyivät vuonna 829 Ludvigin pyrkiessä lisäämään Kaarle yhdeksi valtakuntansa perijäksi. Erityisen tyytymätön muuttuneeseen tilanteeseen oli Pipin ja keväällä 830 kapina syttyikin hänen aloitteestaan, johon Lothar ja Ludvig Saksalainen liittyivät pakottaen isänsä palauttamaan vuoden 829 tilanteen eli Lotharin etuoikeutetun aseman valtiossa. Vuosien 830 ja 833–834 kapinassa vanhimmat pojat kääntyivät isäänsä vastaan vangitsemalla ja syöksemällä tämän vallasta. Myös nuorin veljeksistä, Kaarle, vangittiin isänsä ohella. Ludvig kuitenkin onnistui palaamaan valtaan ja karkottamaan Lotharin Italiaan vuonna 834.
Lotharin ja Ludvig Hurskaan välit jatkuivat kireinä lähes 830–luvun loppuun asti. Lotharin tilanne parani vasta vuonna 839 Pipin kuoltua edellisenä vuonna ja yhä kapinoivan Ludvig Saksalaisen menetettyä kokonaan isänsä suosion. Ludvig kuoli kesällä 840, jolloin jäljellä olevat veljekset aloittivat keskenään sodan perinnönjaosta, joka kärjistyi kesäkuussa 841 Fontenoyn taisteluun, jossa Ludvig Saksalainen ja Kaarle Kaljupää taistelivat Lotharia ja Pipinin poikaa Pipinia vastaan. Lothar tavoitteli sodassa itselleen koko valtakuntaa, mutta Kaarle Kaljupää ja Ludvig Saksalainen pakottivat hänet vallanjakoon. Sota päättyi vuonna 843 Verdunin rauhaan, jossa frankkien valtakunta jaettiin kolmeen osaan. Kaarle Kaljupää sai hallittavakseen Frankkien valtakunnan länsiosan (käytännössä Ranskan), Lothar sai keskiosan (Benelux-maat ja osan Saksaa ja Ranskasta Lothringenin ja Elsassin) ja Ludvig Saksalainen valtakunnan itäosan (Itä-Francian), josta myöhemmin muodostui Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ja lopulta nykyinen Saksa.
rahakabinetti 