Alkuviikosta sain käsiini viime vuonna julkaistun Katerina Panagopouloun teoksen The Early Antigonids: Coinage, Money and the Economy (Numismatic Studies 37, ANS 2020). Kyseessä on varsinainen järkäle, sillä kirjalla on painoa 2,7 kiloa.
Teos käsittelee nimensä mukaisesti makedonialaisen Antigonidien hallitsijasuvun rahanlyöntiä. Kirjan nimessä puhutaan varhaisista antigonideista, mutta tarkallaan ottaen teos käsittelee ainoastaan kulta- ja hopearahoja, joissa esiintyy titteli ”BAΣIΛEΩΣ ANTIΓONOY”. Tämä näin ollen rajaa automaattisesti kaikista varhaisimmat antigonidien rahat, jotka on lyöty postuumisti Aleksanteri Suuren nimissä. Osassa näissä esiintyy muun muassa Antigonidien dynastian symboli edestäpäin kuvatta makedonialainen kypärä (ks. kuva), jotka teoksessa on kuitenkin rajattu ulkopuolelle. Tämä on ymmärrettävä käytännön ratkaisu, sillä muuten teos olisi epäilemättä paisunut entisestään.
Pääosan aineistosta muodostavat Antigonos Gonataksen tetradrakhmat, jotka on helppo tunnistaa omasta designistään. Kyseessä on tyypillinen varhaishellenistinen piirre: ensin Aleksanteri Suuren seuraajat jatkavat rahanlyöntiä muuttumattomana, kunnes oman vallan vakiinnuttua Aleksanteri Suuren kuvallisesta perinnöstä hankkiudutaan eroon ja tuodaan rahojen avulla selvästi ilmi kuka dynastiaa ja valtakuntaa johtaa. Ensimmäisessä vaiheessa oma asema tuodaan ilmi symboleiden avulla, toisessa vaiheessa AΛEΞANΔPOY -teksti korvataan omalla nimellä, mutta Herakleen muotokuva säilytetään yhä etusivulla, kunnes sitten seuraavassa vaiheessa sekin saa poistua oman designin tieltä. Samat välivaiheet toistuvat niin Lysimakhosella, Seleukos I Nikatorilla, Ptolemaios I Soterilla sekä Antigonideilla.
Mutta palataan takaisin teokseen. Panagopouloun jakaa rahanlyönnin neljään eri periodiin ensimmäisen niistä alkaen vuonna 274/3 eKr. ja viimeisen päättyen 221 eKr., jolloin Antigonos Dosonin valtakausi päättyy, joka on samalla myös päätepiste tälle rahanlyönnille. Olen itse yhdistänyt nämä Panin kasvoja esittävät tetradrakhmat aina pelkästään Antigonos Gonataksen valtakauteen, joten en tullut edes ajatelleeksi, että niitä lyötiin vielä Dosonin toimesta. Hän on tunnetumpi kuuluisaa Sellasian taistelun voittoa (222 eKr.) hehkuttavasta tetradrakhmasta, jonka etusivulla on kuvattuna Poseidon ja takasivulla laivan keulassa istuskeleva Apollon, joka on taistelun päätökseksi laskemassa joustaan kädestään laivan kannelle. On kuitenkin täysin luonnollista, että Antigonos III Doson (hall. 229-221 eKr.) jatkoi rahanlyöntiä muuttumattomana siihen saakka, kunnes sain syyn lyöttää merivoiton kunniaksi uusi tetradrakhmoja.
Omasta kokoelmasta löytyy useampia Antigonidien pronssirahoja, mutta hopearahoja on vain yksi (Gornyn & Moschin huutokaupasta vuonna 2013 ostettu) kappale, joka ilokseni kuitenkin löytyy noteerattuna teoksesta – listattuna Dosonin lyöttämäksi. Tämä on sikäli ironista, että raha, jota olen aina pitänyt Gonataksen lyöttämänä ei sitä olekaan. Näin se tiede ja tietämys vain etenee. Panagopoulou tuntee kyseisellä leimaparilla lyötyjä rahoja yhteensä kuusi kappaletta, joista minun kappaleeni on yksi.
rahakabinetti 