Riisutut rahat

Aikoinaan rahat olivat muutakin kuin maksuvälineitä. Ne olivat lyöjänsä käyntikortteja ja vaalimainoksia, jotka levittivät propagandaa ja vaurautta valtakunnan sisällä ja sen ulkopuolella. Rahoista tehtiin sellaisia, että ne huomattaisiin ja että ne tekisivät vaikutuksen jokaiseen, joka pitelee niitä kädessään. Rahojen tarkoitus oli pysäyttää ja niin ne tekivätkin.

Kuva: Persialainen drakhma, jonka on lyöttänyt Wahbarz (n. 205-164 eKr.). Kuva-aiheena Persian kuningas teurastamassa veitsellä makedonialaissotilaan. Rahan on tulkittu kuvaavan Persian itsenäisyyttä Makedoniasta. Diplomatia ei ollut tuolloin muodissa ja rahan haluttiin lähettävän erottuva ja selkeä viesti kaikille. Kuva: Pars coins.

Rahat kuitenkin muuttuivat maailman muuttuessa. Nykyiset modernit rahat on tehty neutraaleiksi ja huomaamattomiksi. Rahoista on riisuttu kaikki tarpeeton. Ne ovat pelkkiä maksuvälineitä, joiden tulee olla edullisesti, eettisesti ja ekologisesti kestävästi valmistettuja. Rahat eivät saa erottua edes positiivisesti, sillä joku aina pahoittaa mielensä eivätkä virkamiehet pidä tarpeettomasta ei-toivotusta huomiosta. Kuningashuoneiden päämiehet kuvataan usein vaatimattomasti ilman perinteisiä vallansymboleja ja tasavalloissa yleensä pelkällä heraldisella kansallissymbolilla. Tämä on toisaalta ymmärrettävä muutos, sillä monet valtioiden päämiehistä on riisuttu todellisesta päätäntävallasta, eikä heillä ole juurikaan enää sananvaltaa rahanlyöntiin liittyvissä asioissa. Toisaalta edes Hitler ei halunnut tulla kuvatuksi rahoissaan, vaikka epäilemättä hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus ilman, että kukaan olisi kyseenalaistanut sitä.


Kuva: Victoria, 1847, Gothic Crown. Epäilemättä yksi maailman historian kauneimpia rahoja. Tämä ei varmasti jäänyt käyttäjältään huomaamatta. Kuva: Wessex coins.

Ei ihme, että jopa uusia juhla- ja erikoisrahoja arvostellaan usein mitäänsanomattomiksi käyttörahoista puhumattakaan. Sitä ne ovat ja usein tarkoituksella.

Muutos ei kuitenkaan pysähtynyt tähän. Seuraava muutos oli lyödä rahoja jalometallien sijasta arvottomaan metalliin, josta aiemmin oli valmistettu lähinnä vain muttereita ja pultteja. Tällöin rahat menettivät kaiken jalometaleiden mukanaan tuoman arvostuksen. Kierre jatkui entisestään, sillä mukaan tuli tehokkuusajattelu. Miksi nähdä tarpeettomasti vaivaa alumiinipronssipyörylän valmistamiseen, jolla on tarkoitus ostaa vain kupillinen kahvia?

Jos rahat riisutaan kaikesta ”tarpeettomasta” ylimääräisestä, niin ovatko ne enää muuta kuin määräpainoisia metallikappaleita, joilla saa maitoa kaupasta? Eivät. Mitä tästä sitten seuraa? Tässä vaiheessa lukija varmaan ajattelee seuraavaksi vuorossa olevan hypoteettistä pohdintaa, mutta valitettavasti osa näistä on jo toteutunut tai toteumassa, sillä pankki- ja luottokortit jatkoivat syöksykierrettä entisestään. Oli helpompi maksaa kortilla kuin käteisellä jolloin joutuu sähläämään seteleiden ja kolikoiden kanssa. Euron myötä osa jäsenmaista päätti lopettaa yhden ja kahden sentin kolikoiden käytön käteismaksamisen helpottamiseksi. Ymmärrän päätöksen, mutta maksamisen helpottamiseksi luovuttiin kokonaan siis osasta rahoista! Viime vuoden lopulla Kiina ilmoitti ensimmäisenä valtiona luopuvansa käteisestä rahasta ja siirtyvänsä digivaluuttaan, mutta myös Euroopassa on viime vuosina joku talousguru aina siellä täällä heitellyt samaa ajatusta ilmaan.

Tuleeko rahasta ensimmäinen käyttöesine, jonka voi korvata kokonaan täysin biteillä?